Karuna

Karuna on kohonnut merestä suhteellisen myöhään eikä sieltä ole – paria kivikautista esinettä lukuun ottamatta – tehty esihistoriallisia löytöjä. Asutus on levinnyt Karunaan pääasiassa Sauvosta, jossa oli vankka rautakautinen asutus. Karunan kappeliseurakunta kehittyi 1600-luvun lopulla Karunan kartanon omistajan Arvid Hornin rakennuttaman puukirkon ympärille.[5] Kirkon rakentaminen alkoi kesällä 1685. Kirkko rakennettiin Karunan kartanon maille ja vuonna 1686 voimaan tulleen uuden kirkkolain mukaisesti Karunan kartanon isännälle annettiin patronaattioikeus eli oikeus valita kirkon pappi. Aluksi tuomiokapituli mielsi kirkon kartanon omaksi kappeliksi, mutta heinäkuussa 1688 muodostettiin oma Karunan kappeliseurakunta.[6]

Karunassa harjoitettiin menneinä vuosisatoina paljon talonpoikaispurjehdusta muiden rannikkopitäjien tavoin. Sauvolaisten vuonna 1652 saama purjehduslupa koski myös karunalaisia. Vielä vuonna 1726 myönnettiin paikkakuntalaisille oikeus viedä Tukholmaan maa- ja metsätaloustuotteita sekä kalaa. Tärkeä satamapaikka oli Sandössä, johon syvälläkin kulkevat suolalaivat pystyivät ankkuroitumaan.[5]

Suomen sodan aikana 2. elokuuta 1808 käytiin Sandön saaren itäpuolella meritaistelu, jossa ylivoimaiset venäläiset murtautuivat ruotsalaisen laivasto-osaston läpi länteen. Ruotsalaiset yrittivät samaan aikaan hyökkäystä läheiseen Västankärriin, jossa venäläisten joukkojen ylipäällikkö kenraali Friedrich Wilhelm von Buxhoevden oleskeli, mutta yritys jäi tuloksettomaksi. Silloisten varustusten jäänteitä on vielä paikoitellen maastossa.[5]

Vuoden 1865 kunnallishallintoa koskeva asetus määräsi muun muassa, että kunnallinen jaotus seuraa seurakunnallista jakoa. Näin kukin seurakunta tulisi muodostamaan oman erillisen kunnan, minkä vuoksi Karunan kappeliseurakuntakin erotettiin hallinnollisesti Sauvosta ja siitä tuli vuoden 1869 alussa itsenäinen Karunan kunta.[7]

Vuonna 1908 tehtiin päätös myös Karunan kappeliseurakunnan itsenäistymiseksi Sauvon seurakunnasta omaksi seurakunnakseen ja itsenäisyys vahvistettiin 21. lokakuuta 1908. Kuitenkin itsenäistyminen tulisi voimaan käytännössä vasta sitten, kun Sauvon silloinen kirkkoherra J. W. Wartiainen poistuisi virastaan. Hän lmoitti vuonna 1930, ettei korkean ikänsä vuoksi voinut hoitaa täysipainoisesti virkavelvollisuuksiaan Karunassa ja luopui sitä koskevista oikeuksistaan. Näin Karunasta tuli toukokuun alussa 1930 itsenäinen kirkkoherrakunta ja toimitettiin kirkkoherran vaali, jonka tuloksena Leo Leppä valittiin Karunan ensimmäiseksi omaksi kirkkoherraksi vuonna 1931.[8]

Karunan ensimmäinen kansakoulu aloitti alkuvuodesta 1886, ja se oli rakennettu Kärkkisten kartanon maille Löklahden niemelle. Keväällä 1893 aloitti Karunan kunnantalossa ruotsinkielinen kansakoulu kunnan ruotsinkielistä väestöä varten. Sen aloittaessa oppilaita kirjoittautui 28 vuosina 1880-1885 syntynyttä tyttöä ja poikaa. Painetta uusien koulujen perustamiseen kuitenkin oli, sillä suomenkielisiä lapsia oli kunnassa kolme kertaa enemmän kuin ruotsinkielisiä. 1906 tulivat suomenkieliset koulut Kasklahden ja Torikan kyliin muodostaen omat koulupiirinsä, minkä myötä ensimmäinen suomenkielinen koulu jäi pois käytöstä. Myöhemmin kouluikäisten lasten määrä entisestään kasvoi ja ruotsinkielisten määrä väheni, mikä toi tarpeita kouluverkon muutoksille. 1923 ruotsinkielisiä oppilaita oli enää kahdeksan, ja ruotsinkielinen koulu lakkautettiin 1926. 1928 rakennettiin koulu Haanniemen kylään ja 1936 Ruskolan kylään, jolloin Kasklahden koulun toiminta loppui.[9]

Karunan kunta pysyi itsenäisyytensä ajan pienenä maa- ja metsätalouspitäjänä. Se kuuluu Turun talousalueeseen ja lähin aluekeskus on Sauvon kirkonkylä, jonne on Karunan kirkolta matkaa noin 15 kilometriä. Vuoden 1960 väestönlaskennan mukaan 73 prosenttia kunnan asukkaista sai toimeentulonsa alkutuotannosta. Yksipuolisen elinkeinorakenteen ja kunnan syrjäisen sijainnin vuoksi huomattava osa väestöstä muutti 1950- ja 1960-luvuilla muualle, lähinnä Turkuun, mutta pienessä määrin myös Saloon. Karuna liitettiin takaisin Sauvoon vuoden 1969 alussa.[5]

Liikenteellisesti Karuna sijaitsi pitkään "pussin perällä", mutta alueen tieolot kehittyivät tuntuvasti uuden seututie 181:n ja Kemiön puolelle johtavan Rungonsalmen sillan valmistuttua 1970-luvun alkuvuosina.[5]