Kartesiolainen kielitiede

Kartesiolainen kielitiede on käsite, jota Noam Chomsky käyttää vuonna 1966 ilmestyneessä teoksessaan Cartesian Linguistics: A Chapter in the History of Rationalist Thought. ”Kartesiolainen” kielitiede viittaa siihen kielitieteen muotoon, joka syntyi filosofi René Descartesin aikana 1600-luvulla. Kartesiolaisen kielitieteen keskeinen oppi väittää, että kieliopin rakenteen yleiset piirteet ovat yhteisiä kaikille kielille ja heijastavat tiettyjä mielen perusrakenteita.

Teoksessaan Cartesian Linguistics Chomsky käy läpi kielitieteen teorian kehittymisen Descartesista aina Wilhelm von Humboldtiin eli valistuksen alusta romantiikan aikakaudelle. Chomskyn teoksen ajatuksena on syventää ”ymmärtämystämme kielen olemuksesta ja sen käytön ja oppimisen taustalla olevista henkisistä prosesseista ja rakenteista”. Chomsky haluaa valaista näitä ihmisen kielen taustalla olevia rakenteita, ja sitä, voiko eliön luonteen päätellä sen kielestä.[1]

Lähteet
  1. Noam Chomsky: Cartesian linguistics: A chapter in the history of rationalist thought. New York: Harper & Row, 1966. ISBN 1-877275-34-4.

    Kirjallisuutta
    • Noam Chomsky: Cartesian linguistics: A chapter in the history of rationalist thought. New York: Harper & Row, 1966. ISBN 1-877275-34-4.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.