Karonkka

Karonkka on akateeminen perinne. Se on väitöstilaisuuden jälkeen illalla järjestettävä juhlatilaisuus, jolla vastaväitellyt tohtori kiittää vastaväittäjäänsä (opponentti), kustosta ja muita väitöskirjan luomisprosessiin osallistuneita henkilöitä. Karonkkaan kutsutaan akateemisen piirin lisäksi yleensä ystäviä ja sukulaisia.

Järjestäminen

Professoriksi nimitetty voi järjestää nimityksen kunniaksi professorikaronkan. Se pidetään luontevimmin virkaanastujaisesitelmän jälkeen. Tohtorikaronkan pitämistä pidetään Suomessa yleisesti lähes pakollisena, mutta professorikaronkan ei, vaan sellaisen järjestää vain osa professoriksi nimitetyistä.

Karonkka järjestetään useimmiten yksityistilaisuutena ravintolassa, mutta voidaan pitää myös kotona tai osakunnan tai oman laitoksen tiloissa. Karonkan pukeutumiskoodi on miehille frakki tai tumma puku ja naisille iltapuku. Frakin kanssa käytetään valkoisia liivejä, tosin jos karonkkaan osallistuu pelkästään miehiä, voidaan myös sopia että kaikki käyttävät mustia liivejä.

Ohjelma

Karonkassa on erityinen perinne puheiden pitämisen suhteen. Pääruoan jälkeen väittelijä pitää puheen, jossa hän ensin kiittää vastaväittäjää, sitten kustosta, sitten muita osallistujia suurin piirtein akatemisessa tärkeysjärjestyksessä. Sukulaisia ja/tai puolisoa kiitetään yleensä viimeiseksi. Kaikkien, jotka väittelijä mainitsee nimeltä, odotetaan pitävän vastauspuhe samassa järjestyksessä kun heidät mainittiin alkuperäisessä puheessa.

Sanan merkitys

Karonkka-sanan etymologia johtaa venäjänkieliseen sanaan koronka (коронка, suom. pieni kruunu), ruotsin karonka välityksellä.[1] Karonkkaa voidaan siis pitää "kruunajaisina".

Muussa yhteydessä

Myös teatteriesitysten harjoitusprosessien ja esityssarjojen, sekä elokuvien ja TV-sarjojen kuvausten päätteeksi järjestetään usein karonkaksi kutsuttuja juhlia, joihin osallistuvat tuotannon työryhmän jäsenet. Niissä ei kuitenkaan noudateta yhtä tiukkaa pukukoodia ja etikettiä. Karonkka ei siis liity ensi-iltajuhlallisuuksiin.

Lähteet
  1. Suomen sanojen alkuperä: Etymologinen sanakirja. 1, A–K. Päätoimittaja Erkki Itkonen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 556. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 62. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1992 (2. painos 2001). ISBN 951-717-692-9.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.