Karolingit
Karolingit olivat hallitsijasuku, joka toimi merovingien aikana heidän major domuksinaan (linnanherra tai käskynhaltija) ja vuonna 751 seurasi merovingejä frankkien valtakunnan kuninkaina.
| Ranskan historia | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
|
||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Karolingien kantaisä oli Austrasian major domus Pipin I, jonka mukaan sukua kutsuttiin aluksi pippinideiksi. Myöhemmin suku sai nimen arnulfingit Metzin arkkipiispan Arnulfin mukaan. Sukua alettiin kutsua karolingeiksi Kaarle Martelin noustua Frankkien valtakunnan major domukseksi ja todelliseksi hallitsijaksi.[1]
Karolingit ovat huomionarvoisimpia ehkä siitä, että he herättivät henkiin ajatuksen läntisestä keisarista, jollaista ei Länsi-Rooman hajoamisen jälkeen ollut. Suvun kuuluisin jäsen on Kaarle Suuri, joka kruunattiin keisariksi vuonna 800. Viimeinen karolingikeisari kuoli jo 899, ja karolingien alamäki oli nopeampaa kuin heidän nousunsa. Karolingit hallitsivat kuitenkin nykyisen Ranskan alkumuotoa vuoteen 987 saakka, jolloin kapetingit korvasivat heidät.
Frankkien valtakunnan karolingikuninkaat
- Pipin Pieni, 751—768
- Kaarloman, 769—771
- Kaarle Suuri, 771—814
- Ludvig Hurskas, 814—840
Karolingikuninkaat Verdunin sopimuksen jälkeen
Saksalainen sukuhaara
- Ludvig Saksalainen, 840–876
- Kaarle Paksu, 884–888
Ranskalainen sukuhaara
- Kaarle Kaljupää, 843–877
- Ludvig II Änkyttäjä 877–879
- Ludvig III, 879–882
- Kaarloman II, 879–884
- Odo, 887–898
- Kaarle III Yksinkertainen, 898–922
- Robert I, 922–923
- Rudolf, 923–936
- Ludvig IV, 936–954
- Lothair, 954–986
- Ludvig V, 986–987
Lähteet
- Dick Harrison: Karolinger Nationalencyklopedin. Viitattu 28.9.2016. (ruotsiksi)
