Karolina Pavlova

Karolina Karlovna Pavlova (ven. Каролина Карловна Павлова), os. Jaenisch, Jänisch (ven. Яниш); (10. heinäkuuta (J: 22. heinäkuuta) 1807 Jaroslavl, Venäjän keisarikunta – 2. joulukuuta (J: 14. joulukuuta 1893 Dresden, Saksan keisarikunta) oli 1800-luvun tunnetuin venäläinen naiskirjailja.[1] Hän oli huomattava runoilija, kääntäjä ja salonginpitäjä.[2]

Karolina Jänisch Pavlova, Vasili Fjodorovits Binemann 1830-luku.
Karolina Jänisch, myöh. Pavlova (1807-1893), n. 1820-luku
Karolina Karlovna Pavlova. E. A. Dmitriev-Mamonovin piirros A. P. Jelaginan albumin mukaan,1840-luku

Suku ja koulutus

Karolina Pavlova syntyi saksalaisperäisen professorin perheeseen. Hän sai perusteellista ja monipuolista kotiopetusta isänsä ohjauksessa, osasi useita eurooppalaisia kieliä ja luki paljon.[3] Hän vietti lapsuutensa, nuoruutensa ja aikuiselämänsä Moskovassa. Hänen isänsä, Venäjällä syntynyt saksalaistaustainen professori Karl Ivanovitš Jänisch (1744-1833) oli lääkäri, opetti yliopistossa fysiikkaa ja kemiaa, opiskeli tähtitiedettä ja maalausta sekä tunsi kirjallisuutta erittäin hyvin. Karolina auttoi isäänsä tähtitieteellisissä havainnoissa ja Moskovassa hänet tunnettiin "lahjakkaana, monipuolisimmilla ja erikoisimmilla kyvyillä varustettuna tyttönä."[4]

Hän oli jonkin aikaa kihloissa kuuluisan puolalaisen kirjailijan Adam Mickiewiczin kanssa.[2] Rikkaan setänsä vuonna 1836 perinyt, vanhaksi piiaksi uhkaavasti jäämässä ollut Karolina oli nyt hyvä naimakauppa. Karolina meni vuonna 1837 naimisiin kirjailija Nikolai Pavlovin kanssa.[3] Aviomies oli kevytmielinen, toivoton uhkapeluri ja huonoissa väleissä esimiestensä kanssa maaorjuutta arvostelevien kirjoitusten vuoksi.[5]

Pavlovan mies hävisi vaimonsa omaisuuden uhkapelissä vuoteen 1853 mennessä ja karkotettiin Permiiin. Avioliitto hajosi lopullisesti, minkä jälkeen Karolina Pavlova muutti Pietarin kautta Tarttoon. Hän vieraili Konstantinopolissa, Italiassa, Sveitsissä, ja vuonna 1861 hän lopulta asettui Saksaan, Dresdeniin. Vuodesta 1856 lähtien hän asui etupäässä Euroopassa ja vuodesta 1858 Saksassa, mutta säilytti aluksi yhteytensä venäläiseen kirjallisuuselämään vierailemalla satunnaisesti lyhyitä aikoja Venäjällä.[3]

Kiellettyjen kirjojen löytyminen kotoa, vaimon omaisuuden menettäminen ja siitä seurannut Nikolai Pavlovin velkavankeus ja karkotus aiheuttivat valtaisan skandaalin, johon osasyyllisenä pidettiin myös Karolina Pavlovaa.[6][7]

Kirjallinen ura

Runoilijana Pavlova pääsi esille jo nuorena 1820-luvulla kirjallisuussalongeissa. Hänen ensimmäinen käännöskokoelmansa Das Nordlicht ('Revontulet') ilmestyi Saksassa vuonna 1833. Käännösten lisäksi se sisälsi kymmenen alkuperäistä saksankielistä runoa.[3]

Vuonna 1839 Pariisissa ilmestyi ranskankielinen käännöskokoelma, joka sekin sisälsi alkuperäisiä runoja. Samana vuonna ilmestyi ensimmäinen venäjänkielinen runo. Pavlova julkaisi venäläisiä runojaan aikakauslehdissä, vuosikirjoissa ja kokoelmissa ja järjesti miehensä kanssa viikoittaisia illalliskutsuja, joilla kävi Moskovan tunnetuimpia kirjailijoita.[3]

Pavlova käänsi arvostamiaan venäläisiä romantikkoja kuten Aleksandr Puškinia muille kielille, etupäässä saksaksi. Hän käänsi vuonna 1839 myös Friedrich Schillerin Orleansin neitsyen ranskaksi.[2]

Vuonna 1848 ilmestyi runo- ja proosaromaani Dvoinaja žizn (ven. Двойная жизнь, "Kaksoiselämää”). Sensuuri kielsi Ranskan helmikuun vallankumoukseen liittyvän runoelman Razgovor v Trianone (ven. Разговор в Трианоне, ”Keskustelu Trianonissa”), joka levisi käsikirjoituksena[8] ja ilmestyi Lontoossa vuonna 1861.[3]

Vuodesta 1856 lähtien hän asui etupäässä Euroopassa ja vuodesta 1858 Saksassa, mutta säilytti aluksi yhteytensä venäläiseen kirjallisuuselämään. Vuonna 1863 Moskovassa ilmestyi Pavlovan runovalikoima, joka sai lehdistössä kielteisen vastaanoton tyylilisesti vanhentuneena ja yhteiskunnallisesti kantaaottamattomana. Hän kuoli unohdettuna Saksassa köyhyydessä.[3]

Kirjallinen perintö

Pavlovan tuotanto edustaa myöhäisromantiikkaa.[1] Lyyristen runojen otsikkona on usein Dumy (ven. ДУМЫ, "Ajatuksia") ja niiden äänilaji vertautuu usein Jevgeni Baratynskin meditatiiviseen runouteen. [2]

Hänen lyyrinen sankarinsa on yhteiskunnan yläpuolelle kohoava ja sen kanssa kiistelevä ihminen. Osittain omaelämäkerrallinen romaani Dvoinaja žizn (Kaksoiselämää) on kertomus hienoston moraalittomasta kasvatuksesta. Runoilija suhtautui kielteisesti vallankumoukseen. Kansa on hänen mielestään ”joko julma tiikeri tai lauhkea juhta”. Pavlova vältti tietoisesti sitoutumista poliittisiin leireihin, mutta hänen vuonna 1854 ilmestynyt runoelmansa Razgovor v Kremle (ven. РАЗГОВОР В КРЕМЛЕ, ”Keskustelu Kremlissä”) on sävyltään selvästi slavofiilinen.[8][3]

Runoilijan tuotanto saavutti huippunsa 1860-luvulla, jolloin sitä hallitsivat intiimi rakkauslyriikka sekä byronilainen runoilijan yksinäisyyden teema. Pavlovan runokieli on tiivistä, energistä ja riimeiltään omaperäistä. Hänen tuotantonsa otettiin aluksi ihastuneesti vastaan, mutta myöhemmin siitä tuli zapadnikkien ja slavofiilien välisen kiistelyn kohde. 1900-luvun alussa Pavlova sai jälleen arvostusta venäläisiltä symbolisteilta, erityisesti Valeri Brjusovilta, joka vuonna 1915 julkaisi kokoelman "Ylösnoussut" (ven. Воскресил) Pavlovan teoksista. Kirjallisuushistoriallisessa tutkimuksessa Karolina Pavlova on nostettu esille yhtenä venäläisen romantiikan huomattavimmista kirjailijoista.[3][2][8]

Aiheesta muualla

Lähteet
  1. Venäläisen kirjallisuuden historia, s. 220–221. Helsinki: Gaudeamus, 2011. ISBN 978-952-495-181-4.
  2. Suni, Timo. Toim. Ekonen, Kirsti & Turoma, Sanna: ”Luku 3. Naiset ja romantiikan runous”, Venäläisen kirjallisuuden historia, s. 220-221. Gaudeamus, 2015, 2. painos. ISBN 9789524953450.
  3. Па́влова, Каролина Карловна (Pavlova Karolina Karlovna) Entsiklopedija Krugosvet. Viitattu 6.1.2016. (venäjäksi)
  4. Составление: Подольской, И. И. / (Edit.) Podolskaja, I. I.: Воспоминания Н. Берга. Русские мемуары. Избранные страницы 1826—1856 гг. // N. Bergin muistelmat. Venäjän muistelmat. Valitut sivut v. 1826-1856.. Правда, 1990. ISBN 5-253-00071-2.
  5. Томан, И. Б. / Toman, I. B.: Немецкие поэты в России. / Saksalaiset runoilijat Venäjällä.. M, 2010.
  6. Фридкин, В. М. / Fridkin, V. M.: Альбомы Каролины Павловой // Karolina Pavlovan albumit. Наука и жизнь, № 12 / Tiede ja elämä, nro 12, 1987, s. 140-148.
  7. Рапгоф, Б. Е. Rapgof, B. E.: К. Павлова. Материалы для изучения жизни и творчества / "K. Pavlova. Materiaalit elämän ja luovuuden tutkimiseen". Петроград / Petrograd: Трирема / Trireme, 1916.
  8. Па́влова, Каролина Карловна Kratkaja literaturnaja entsiklopedija. Viitattu 6.1.2016. (venäjäksi)
      This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.