Karol Rathaus

Karol Rathaus (16. syyskuuta 1895 Tarnopol – 21. marraskuuta 1954 Flushing, New York) oli taustaltaan puolanjuutalainen, sittemmin Yhdysvaltoihin asettunut säveltäjä.[1][2]

Rathaus aloitti pianonsoiton korvakuulolta 5-vuotiaana ja oli jo 7-vuotiaana alkanut myös säveltää. Hän opiskeli aluksi oikeustiedettä isänsä vaatimuksesta, mutta suoritti myös musiikkiopintoja Wienin musiikkiakatemiassa vuodesta 1913. Pianonsoittoa hänelle opetti Josef Hofmann sekä kontrapunktia ja kuorolle säveltämistä Franz Schreker. Ensimmäisessä maailmansodassa Rathaus kuitenkin joutui palvelukseen Itävallan ratsuväessä. Hän palasi Wieniin opiskelemaan Schrekerin johdolla vuonna 1919 ja seurasi monien opiskelutovereidensa kanssa tätä Berliiniin vuonna 1920. Vuonna 1921 Rathaus palasi Wieniin, jossa suoritti tohtorintutkinnon historiassa. Hänen opintojaan varjostivat talousvaikeudet ja tuberkuloosi, johon hän oli sairastunut ratsuväkipalveluksen aikana.[1]

Rathaus esitti ensimmäisen opusnumeroidun teoksensa (Muunnelmia Regerin teemaan pianolle) vuonna 1919. Pianosonaatilla (op. 2) hän aloitti yhteistyön Universal Edition -kustantamon kanssa.[1] Vuonna 1926 Rathaus muutti takaisin Berliiniin. 1920-luvulla hän sävelsi tyylillisesti uudenaikaista musiikkia, jonka natsit sitten leimasivat "rappeutuneeksi". Wienissä Rathaus sai tunnustusta ensisijaisesti pianomusiikin säveltäjänä. Saksassa merkittävää huomiota hänelle toivat ensimmäisen sinfonian kantaesitys (Darmstadt, 1924, kapellimestari: Joseph Rosenstock) ja sitten toisen sinfonian kantaesitys (Frankfurt, 1926, kapellimestari: Hermann Scherchen). Menestystä hän saavutti myös baletilla Der letzte Pierrot[2], joka esitettiin George Szellin johdolla Berliinin Staatsoperissa vuonna 1927.[1] Rathausin orkesteriteosten esityksiä alkoivat johtaa sellaiset kapellimestarit kuin Carlos Kleiber, Wilhelm Furtwängler, Jascha Horenstein ja Otto Klemperer. Myös säveltäjän kamariteokset vakiintuivat eräiden merkittävien muusikoiden ohjelmistojen osiksi. Vuonna 1930 Berliinin Staatsoperissa kantaesitettiin hänen oopperansa Fremde Erde. Saksassa Rathaus myös aloitti teatteri- ja elokuvamusiikin säveltämisen; hänen kanssaan yhteistyötä tällä alalla tekivät muiden muassa Max Reinhardt, Fedor Ozep, Alexis Granowsky, John Brahm ja Julien Duvivier.[2]

Rathaus muutti vuonna 1932 Ranskaan, koska aavisti natsien saavuttavan Saksassa valta-aseman. Ranskassa säveltäjä keskittyi lähes pelkästään elokuvamusiikkiin. Vuonna 1934 hän muutti perheineen Lontooseen, jossa koki hyvin vaikeaksi pääsyn toimimaan elokuvateollisuudessa. Hän kävi myös Hollywoodissa, josta ei kuitenkaan saanut sopivaa työtarjousta. Vuonna 1938 Rathaus muutti Yhdysvaltoihin, jossa vuonna 1940 sai paikan opettajana New Yorkin kaupunginyliopiston Queens Collegessa. Hänen musiikkiaan kuultiin Broadwaylla, mutta esitykset eivät olleet menestyksiä. Hän sävelsi myös kolmannen sinfonian, jonka parissa oli alkanut työskennellä Englannissa viettämänään aikana. Rathausille oli suuri pettymys se, että hänen konserttimusiikkinsa jäi pitkälti hänen elokuvasäveltäjänä luomansa uran varjoon. Hän silti jatkoi Yhdysvalloissa sävellystyötään tyylillisesti vaihtelevilla teoksilla, joihin hän usein omaksui puolalaisia vaikutteita.[2] Pääasiassa Rathaus sävelsi Yhdysvalloissa musiikkia opiskelijoidensa käyttöön Queens Collegessa, mutta hänen teoksiaan esitettiin joitain kertoja suuremmassakin mittakaavassa; Polonaise Symphonique (1943) oli New Yorkin filharmonikoille tehty tilaustyö, ja vuonna 1945 Dimitri Mitropoulos johti Rathausin teoksen Vision Dramatique kantaesityksen.[1] Rathausin myöhäisen luomiskauden teoksia on julkaissut Boosey & Hawkes.[3]

Rathaus kuoli vuonna 1954. Aikanaan natsien "rappeutuneena" kieltämää eurooppalaissäveltäjien musiikkia on myöhemmin alettu nostaa esiin, mutta Rathausin tuotanto jäi pitkäksi aikaa sivuun, koska hänet nähtiin leimallisesti puolalaistaustaisena yhdysvaltalaisena eikä eurooppalaisena säveltäjänä.[2]