Karnakin temppeli

Karnakin temppelialueen pohjapiirros. Laajin osa on Amon-Ran temppelialue; sen koillispuolella ovat Montun rakennukset ja lounaispuolella Mutin rakennukset.

Karnakin temppelialueella on kolme eri jumalalle pyhitettyä suurta osaa: Amon-Ran rakennukset keskustassa, Mutin rakennukset etelässä ja Montun rakennukset pohjoisessa. Suurin on Amonin temppelialue, joka kasvoi lopulta 123 hehtaarin laajuiseksi. Sen keskellä oli varsinainen Amonin temppeli, jonka ulkopuolella olivat 18. dynastiasta peräisin olevat Thutmosis I:n aarrekammio, Thutmosis III:n Ptah-temppeli, Amenofis III:n rakennuttama temppeli, Hatšepsutin ja Thutmosis III:n aurinkokulttipaikka sekä Amenofis II:n kuninkaankulttitemppeli.[1]

Alueella on kymmenen pylonia eli sisäänkäytävää reunustavaa torniparia.[2] Temppelin esipihoilla, jotka eivät olleet tavalliselta kansalta suljettuja, kuten sisäpihat, oli lukuisia kolossaalipatsaita ja sfinksejä. Nämä patsaat toimivat tavallisten ihmisten uhrilahjojen ja rukousten vastaanottajina.[3]

Temppelikompleksin vanhimmat osat rakennettiin Keskivaltakunnan (2055–1650 eaa.) aikana. Uuden valtakunnan kuninkaat laajensivat ja koristelivat Karnakin valtakunnantemppeliä ahkerasti. 18. dynastian perustajat Kamose ja Ahmose pystyttivät sinne muistomerkkejä, ja Amenofis I käynnisti laajennusohjelman, jossa keskivaltakunnan temppeli kunnostettiin, sen ympärille rakennettiin kappelikehä ja 10 metriä korkea portti pystytettiin. Thutmosis I laajensi rakennuksia ja ympäröi alueen kivimuurilla. Thutmosis II lisäsi Amonin temppeliin kolmannen pylonin. Amenofis III lisäsi temppeliin länsipäädyn, Horemheb rakennutti uuden pylonin, ja Seti I:n ja Ramses II:n aikana toteutettiin suuri pylvässali.[4]

Hatšepsut jatkoi alueen uudistamista. Hän rakennutti temppelin viereen kulttiveistoskammioita ja uhrihuoneita, joista osa on säilynyt. Hän pystytti kulttireitin molemmille puolille 30-metriset obeliskit, lisäsi kaksi pylvästä ja rakennutti Amonin temppelialueen ympärille muurin, jonka itäpuolelle rakennettiin alabasterista suuri kulttiveistospyhäkkö ja obeliskit. Hatšepsutin kuoltua Thutmosis III rakennutti suuren Ahmenu-juhlatemppelin, oman venepyhäkkönsä, suuren salin kertomaan omista sotaretkistään, kuudennen pylonin ja uusia obeliskeja.[5]

Amonin aluetta ja eteläisen Mutin aluetta yhdisti Uuden valtakunnan aikaan monia portteja ja pihoja, joissa oli kappeleita. 18. dynastian faaraot rakennuttivat välialueen valmiiksi lisäämällä siihen uusia pyloneja ja patsaita.[6]

Faarao Akhenatenin lyhyellä valtakaudella Atonista tuli pääjumala ja muille jumalille pyhitettyjen temppelien rakentaminen Karnakissa keskeytettiin. Amonin nimet ja kuvat hävitettiin, ja niiden tilalle rakennettiin Atonin palvonta-alueita. Atonin temppelialue oli noin 130 × 200 metriä laaja, ja siihen kuului pylväskäytävien ympäröimä avopiha, jossa oli faaraon patsaita. Atonin pyhäköt olivat entisistä suljetuista pyhäköistä poiketen avoimilla pihoilla sijaitsevia alttareita. Akhenatenin kuoleman jälkeen vanhat pyhäköt entistettiin, Atonin pyhäköt purettiin, niiden kiviä käytettiin uusien pyhäkköjen ja pylonien rakentamiseen ja vanhoja kultteja jatkettiin.[7]

19. dynastian Seti I rakennutti temppeliin yli satametrisen pylvässalin, jossa oli 134 pylvästä. Hänen seuraajansa Ramses II viimeisteli salin seinien moninaisen koristelun, jossa kuvataan kuningasta palvontamenoissa ja sotaretkillään. Kumpikin rakennutti aluetta Amonin temppelin itäpuolelle temppeleillä ja kulkuereiteillä. Kulkuereittien risteyspihan, Cachette-pihan, Ramses II koristeli lukuisin piirtokirjoituksin, kohokuvin ja steeloin.[8]

Temppelin edustan laiturialueen kulkuekäytävällä oli Amon-Ran oinassfinksejä, joihin oli kirjoitettu Ramses II:n nimi. Seti II rakennutti sen pohjoispuolelle Theban jumalkolmikon veneiden välipyhäkön. Sen edessä oli kolossaalisia kuninkaanpatsaita, joita säilytetään nykyisin Torinossa ja Pariisissa. Kaikki ajan kuninkaat kävivät paikalla ainakin kerran johtamassa juhlakulkuetta ja rakennuttivat samalla itselleen oman muistomerkin.[9]

Karnakin suuri pylväspiha

• Grönblom, Rolf: Faaraoiden Egypti. (Faraoernas Egypten, 2000.) Suomennos Tuula Kojo. Espoo: Schildts, 2002. ISBN 951-50-1259-7.
• Egypti: Faraoiden maa. (Ägypten: Die Welt der Pharaonen.) Toimittaneet Regine Schulz ja Matthias Seidel. Suomennos: Sonja Mäkinen ja Kaarina Niemi. Köln: Könemann, 2000. ISBN 3-8290-5710-5.