Karlsruher Institut für Technologie
Karlsruher Institut für Technologie (KIT) on julkinen teknillinen korkeakoulu ja Helmholtz-yhteisöön kuuluva tutkimuskeskus saksalaisessa Karlsruhen kaupungissa, Baden-Württembergissä. Vuonna 1825 perustettu yliopisto on Saksan vanhin teknillinen korkeakoulu. Yliopisto on jaettu 11 tiedekuntaan ja siellä opiskelee lähes 24 000 opiskelijaa. KIT kuuluu saksalaiseen TU9 teknillisten yliopistojen yhteenliittymään.
| Karlsruher Institut für Technologie | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Motto | "Forschung Lehre Innovation" (suom. "Tutkimus Opetus Innovaatio") |
| Perustettu |
Fridericiana: 1825 (korkeakoulu), 1865 (yliopistona) KIT: 2009 |
| Tyyppi | julkinen |
| Rahoitus | 847 milj. € [1] |
| Rehtori | Holger Hanselka |
| Opiskelijoita | 25 196 (2015) |
| Jatko-opiskelijoita | 664 |
| Sijainti |
Karlsruhe, Baden-Württemberg Saksa |
| Kampus | Innenstadt (Campus Süd), Oststadt (Campus Ost), Innenstadt-West (Ostenddorfhaus), Nordweststadt(Westhochschule), Eggenstein-Leopoldshafen (Campus Nord) |
| Sivusto | http://www.kit.edu |
Karlsruhen yliopistossa pidettiin 1860 kemian ensimmäinen kansainvälinen kongressi jonka merkitys kemian historiassa on aivan olennainen. Stanislao Cannizzaro esitti siellä ratkaisun Avogadron lakiin ja alkuaineiden atomipainoihin liittyviin ongelmiin,[2] neljä vuotta Avogadron kuoleman jälkeen.
Historiaa
Karlsruhen yliopiston historia
Karlsruhen yliopiston, joka tällöin oli vielä "polyteknillinen koulu", perusti Badenin suurherttua Ludwig I 7. lokakuuta vuonna 1825. Sen esikuvana toimi vuonna 1794 perustettu Pariisin École polytechnique. Vuonna 1865, polyteknillinen koulu muutettiin korkeakouluksi, jossa voi suorittaa ylemmän asteen tutkintoja. Vuodesta 1902 lähtien, korkeakoulua alettiin kutsua nimellä Fridericiana ja vuodesta 1967 lähtien siitä tuli yliopisto, jolloin se sai luvan myöntää tohtorin arvoja.
Karlsruhen yliopisto on ollut pitkään yksi Saksan johtavista tietojenkäsittelytiedettä tutkivista instituutioista, jonka tietokonelaboratorio perustettiin jo vuonna 1966. Tietotekniikan tiedekunta perustettiin kolme vuotta tämän jälkeen ja samana vuonna alkoi tietotekniikan peruskurssin opetus. Elokuun 2. päivä, vuonna 1984, yliopisto vastaanotti Saksan ensimmäisen sähköpostin. Meteorologian ja ilmastotutkimuksen tiedekunta perustettiin vuonna 1985.
Yliopisto teki tiivistä yhteistyötä Karlsruhen tutkimuskeskuksen (Forschungszentrum Karlsruhe) kanssa ja yhteistyö virallistettiin 6.4.2006, kun professori Horst Hippler ja tohtori Dieter Ertmann Karlsruhen yliopistosta sekä professori Manfred Popp ja assistentti Jur. Sigurd Lettow Karlsruhen tutkimuskeskuksesta allekirjoittivat sopimuksen Karlsruher Insitut für Technologie -yhteenliittymän (KIT) perustamisesta. Helmikuussa 2008, yliopiston ja tutkimuskeskuksen yhteenliittymä hyväksyttiin Baden-Württembergin osavaltion ja liittovaltion hallituksen toimesta. KIT:n muodollinen perustamispäivä oli 1. Lokakuuta 2009.
Opetus
KIT:ssä opetuksen ja tutkimuksen painopiste on luonnontieteissä ja teknisissä aineissa erityisesti ensimmäisten lukukausien aikana. Myöhempinä lukukausina oppilailla on mahdollisuus valita teoreettisten aineiden lisäksi myös soveltavia kursseja [3]. KIT tarjoaa sekä kandidaatin , että maisterin tutkinto-ohjelmia.
KIT:sta valmistuneet opiskelijat ovat opetuksen korkean tason ansiosta erittäin haluttuja Saksan työmarkkinoilla. Erityisesti koneenrakennuksen, tietotekniikan ja tuotantotalouden opiskelijat ovat rekrytoijien suosiossa [4].
Tiedekunnat
Teknillisessä yliopistossa on 11 tiedekuntaa:
- Arkkitehtuurin tiedekunta
- Fysiikan tiedekunta
- Humanististen tieteiden ja sosiaalitieteiden tiedekunta
- Koneenrakennuksen tiedekunta
- Kemian ja biotieteiden tiedekunta
- Kemian- ja prosessitekniikan tiedekunta
- Matematiikan tiedekunta
- Rakennustekniikan, geo- ja ympäristötieteiden tiedekunta
- Sähkö- ja informaatiotekniikan tiedekunta
- Taloustieteiden tiedekunta
- Tietotekniikan tiedekunta
Kuuluisia henkilöitä ja keksintöjä
Professoreita/Tutkijoita
- Karl Benz[5] (1844–1929), bensiinikäyttöisen auton keksijä.
- Karl Ferdinand Braun – kuvaputken keksijä, hänelle myönnettiin Nobel-palkinto keksinnöstään vuonna 1909.
- Fritz Haber – ammoniakkisynteesin kehittäjä. Sai kemian Nobel-palkinnon vuonna 1918.
- Heinrich Hertz – havainnollisti ensimmäisenä sähkömagneettisen säteilyn olemassaolon.
- Hermann Staudinger – Makromolekyylikemian perustaja ja kehittäjä. Voitti kemian Nobel-palkinnon vuonna 1953.
- Edward Teller[5] – tunnetaan vetypommin keksijänä.
Tunnettuja alumneja
- Johann Balmer – Matematiikan tiedekunta - Sveitsiläinen matemaatikko ja fyysikko.
- Alexander Gerst – Fysiikan tiedekunta – ESA:n astronautti
- George de Hevesy – (1909–1910) – Kemian tiedekunta – Unkarilainen fysikaalinen kemisti. Kemian nobelisti vuodelta 1943.
- Dietmar Hopp – Sähkö- ja informaatiotekniikan tiedekunta – Yksi ohjelmistoyritys SAP:n perustajista.
- Markus Miele – Taloustieteiden tiedekunta – Kodinkonevalmistaja Mielen johtoryhmän jäsen.
- Fritz Noether – Matematiikan tiedekunta – Saksalainen matemaatikko.
- Stefan Quandt – Taloustieteiden tiedekunta – BMW:n pääomistaja.
- Emil Škoda – Koneenrakennuksen tiedekunta.
- Albert Speer – Arkkitehtuurin tiedekunta – Natsi-Saksan pääarkkitehti.
- Carsten Spohr – Taloustieteiden tiedekunta – Lufthansan toimitusjohtaja.
- August Thyssen[5] (1859–1861) – Saksalainen teollisuusmies
- Fritz Todt – Rakennustekniikan tiedekunta – Natsi-Saksan varusteluministeri.
- Dieter Zetsche – Sähkötekniikan tiedekunta – Daimler AG:n hallituksen puheenjohtaja. Mercedes-Benzin pääjohtaja.
Lähteet
- Daten und Fakten kit.edu. Viitattu 25.09.2014.
- John Hudson: Suurin tiede – kemian historia, s. 186–190. Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Art House, 2002. ISBN 951-884-346-5.
- Leitbild für Studium und Lehre am Karlsruher Institut für Technologie pst.kit.edu. Viitattu 25.09.2014.
- Uniranking pst.kit.edu. Viitattu 25.09.2014.
- Schüler / Studierende kit.edu. Viitattu 25.09.2014.