Karl Wahlfors

Wahlfors valmistui ylioppilaaksi Porvoon lyseosta 19-vuotiaana vuonna 1868.[2] Tämän jälkeen hän opiskeli Keisarillisessa Aleksanterin-yliopistossa ja valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1870. Tämä tutkinto oli edellytys lääketieteen opinnoille, ja kaksi vuotta myöhemmin Wahlfors suorittikin lääketieteen kandidaatin tutkinnon. Lääketieteen lisensiaatiksi Wahlfors valmistui vuonna 1876. Sen jälkeen hän toimi yksityislääkärinä Porvoossa vuosina 1877–1878.

Wahlfors kiinnostui pian silmätautiopista, lääketieteen uudesta erikoisalasta, joka oli parhaillaan muodostumassa. Hän pestautui vuonna 1879 assistentiksi Helsingin yleisen sairaalan silmätautien osastoon,[2] joka oli perustettu vuonna 1871. Walhfors kiinnostui pian myös tutkimustyöstä, ja väitteli lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi silmän nestekierrosta vuonna 1881. Silmätautiopin dosentti hänestä oli tullut jo vuotta aikaisemmin.[3]

Wahlfors hoito silmätautiopin ylimääräisen professuurin sijaisuutta vuonna 1883 ja tämän professuurin vakinaisen haltijan Frans Josef von Beckerin jäätyä eläkkeelle vuonna 1885, Wahlfors hoiti avointa virkaa vuoteen 1888 asti.[2] Hänet nimitettiin vakinaiseksi viranhaltijaksi 21. kesäkuuta 1888. Wahlforsin kilpailija viranhaussa oli silmälääkäri Gustaf Adolf Nordman.

Wahlforsia pidetään merkittävänä silmälääkärinä. Hän tutki erityisesti viherkaihia, aivokasvainten yhteydessä ilmenevää näköhermonnystyn turvotusta ja karsastusta[2][4] ja teki opintomatkoja Ruotsiin, Tanskaan, Saksaan, Itävaltaan ja Yhdysvaltoihin.[2] Wahlforsin tehtäväksi tuli myös siirtää yleisen sairaalan silmäosaston toiminta Nikolainkadulle.[2]

Wahlfors erosi professorin virasta 60-vuotiaana 29. toukokuuta 1909.[2]

Wahlfors toimi Finska läkaresällskapetin puheenjohtajana vuosina 1892–1893, Suomen sairauskassan hallituksessa vuosina 1893–1923, kansainvälisen silmätautiopin kongressin varapuheenjohtajana Utrechtissa vuonna 1899 ja Helsingin yleisen sairaalan sairaalahallituksessa vuosina 1907–1909.[2]

Wahlfors oli Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen vuosina 1889–1894 ja 1906–1909 sekä Uudenmaan osakepankin ja sittemmin sen fuusioitumisen jälkeen Helsingin osakepankin hallintoneuvoston jäsen vuosina 1895–1922 ja puheenjohtajana vuosina 1910–1918.[2]

Wahlfors avioitui vuonna 1877 laivanrakentajan tyttären Anna Andersonin kanssa, ja tämän kuoltua hän solmi uuden avioliiton vuonna 1884 merikapteenin tyttären Julia Brennerin kanssa.[2] Hänen harrastuksiaan olivat metsästys, uinti ja purjehdus. Hän voitti purjehduksessa Sinebrychoffin pokaalin vuonna 1892 Oihonna-veneellä[5]. Wahlfors kuoli sydänkohtaukseen.