Karl Sovelius

Soveliuksen vanhemmat olivat konsuli Georg Sovelius ja tämän puoliso Naema Johanna o.s. Forsen. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin uudesta ruotsalaisesta yhteiskoulusta vuonna 1901 ja liittyi Pohjalaiseen osakuntaan. Hän opiskeli vuosina 1901–1905 Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan historiallis-kielitieteellisellä osastolla. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1903 Irene Lindbladin kanssa, josta hän erosi vuonna 1907.[1][2]

Jääkäripataljoona 27:n 1. komppania.

Sovelius kuului Voimaliittoon ja erotettiin vuonna 1904 kuudeksi kuunkaudeksi yliopistosta laittomasta asevelvollisuuskutsunnasta poisjäämisen takia. Hän työskenteli kirjakauppiaana Oulussa ja osallistui ensimmäisen maailmansodan Ahvenanmaan linnoittamiseen ja vakoili Saksalaisten laskuun toimittaen heille piirustuksia kyseisistä linnoitteista. Lopulta hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon 10. toukokuuta 1917, josta hänet siirrettiin 1. komppaniaan 7. elokuuta 1917 alkaen.[1][2]

Sovelius astui Suomen armeijan palvelukseen Saksassa 7. helmikuuta 1918, jossa yhteydessä hän allekirjoitti palvelussitoumuksen ja hänet ylennettiin aliupseeriksi. Hän saapui takaisin Suomeen (Vasaan) jääkärien etujoukon mukana 18. helmikuuta 1918. Vaasasta hänet komennettiin komppanianpäälliköksi Kristiinan 1. lentävään komppaniaan, joka kuului Porin rykmentin 2. pataljoonaan. Hän osallistui Ahlaisten–Noormarkun rintaman taisteluihin Pohjansahalla, Sandössä ja Noormarkussa sekä Reposaaren, Porin ja Rauman valtauksiin.[1][2]

Sovelius komennettiin sisällissodan jälkeen 27. kesäkuuta 1918 alkaen sotilasjäseneksi valtiorikosoikeuteen ja siirrettiin 13. heinäkuuta 1918 alkaen Suomen valkoisen kaartin, jossa hänet sijoitettiin 1. komppaniaan. Hän erosi armeijasta 7. lokakuuta 1918, mutta osallistui jo seuraavan vuoden keväällä heimosotiin lukeutuvaan Aunuksen retkikuntaan. Retkikunnalla hän toimi aluksi täydennyspataljoonan komentajana Sortavalassa, josta hän siirtyi majuri Gunnar von Hertzenin adjutantiksi. Sotaretkeltä palattuaan hän astui Etsivän keskuspoliisin palvelukseen Ahvenanmaalle. Myöhemmin hän toimi vielä nuorempana upseerina ja komppanianpäällikkönä Salmin rajavartioston 4. komppaniassa 1. kesäkuuta 1922 – 6. lokakuuta 1926 välisenä aikana, jonka jälkeen hän siirtyi liikealalle. Hänet on haudattu Raaheen, Haaralan hautausmaalle.[1][2]

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset		Kunniamerkit
Aliupseeri 11. helmikuuta 1918 Varavääpeli 22. maaliskuuta 1918 Vänrikki 2. toukokuuta 1918 Luutnantti 30. toukokuuta 1918		Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera Vapaussodan muistomitali soljen kera Jääkärimerkki

• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.