Karl Söderholm

Söderholmin vanhemmat olivat kauppias Gustaf Gabriel Söderholm ja Christina Sofia Nyman. Hän pääsi ylioppilaaksi 1877, valmistui filosofian kandidaatiksi 1882 ja lakitieteen kandidaatiksi 1886 sekä sai varatuomarin arvon 1888. Naimisiin Söderholm meni vuonna 1885 Eva Öhbergin kanssa.[1]

Opintojensa jälkeen Söderholm toimi senaatin oikeusosaston ylimääräisenä kopistina 1889–1892, maanviljelyshallituksen kanslistina 1892–1893, senaatin oikeustoimituskunnan kanslistina 1893–1897 ja senaatin oikeusosaston protokollasihteerinä 1897–1899. Tämän jälkeen Söderholm siirtyi Vaasan hovioikeuteen ja oli siellä asessorina 1899–1909, hovioikeudenneuvoksena 1909–1917 ja hovioikeuden presidenttinä 1917–1923. Viimeksi Söderholm oli korkeimman hallinto-oikeuden presidenttinä 1923–1929 ja Åbo Akademin kanslerina 1933–1941. Åbo Akademi myönsi Söderholmille filosofian kunniatohtorin arvon 1927.[1]

Söderholm oli porvarissäädyssä Helsingin edustaja valtiopäivillä 1904–1905 ja 1905–1906.[2] Sen jälkeen hän oli RKP:n kansanedustajana 1907–1914 ja 1917 edustaen Uudenmaan läänin vaalipiiriä. Hän oli eduskunnan ensimmäinen varapuhemies 1910–1912, toinen varapuhemies 1909, 1910 ja 1913 sekä toimi lakivaliokunnan puheenjohtajana 1907–1908, 1909 ja 1913 sekä perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana 1912.[1] Söderholm oli RKP:n mandaatilla oikeusministerinä Ingmanin I hallituksessa 1918–1919, Kaarlo Castrenin hallituksessa 1919, Erichin hallituksessa 1920 ja Svinhufvudin II hallituksessa 1930–1931.[3]

Vuoden 1925 presidentinvaalissa Söderholm oli RKP:n ehdokkaana ja sai ensimmäisellä kierroksella 35 valitsijamiesääntä. Hän oli myös jäsenenä Helsingin kaupunginvaltuustossa ja toimi Suomen lainopillisen yhdistyksen sihteerinä.[1]

• Karl Söderholm. Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
• Karl Söderholm Suomen ministerit. Valtioneuvosto.

Edeltäjä: Frans Viktor Eriksson

Vaasan hovioikeuden presidentti 1917–1923

Seuraaja: Kaarlo Ignatius