Karl Nyström

Nyströmin vanhemmat olivat kupariseppä Fredrik Salomon Nyström ja Edla Amanda Sandström. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1924 Sigrid Maria Adelia Johanssonin kanssa. Hän kävi Kokkolan ruotsalaista yhteiskoulua, jonka 8. luokalta hän erosi. Hän suoritti sotilaspedagogisen kurssin vuonna 1925.[1][2]

Jääkäripataljoona 27:n tiedonanto-osasto, kuvaan merkitty osaston johtajat Birger Homén ja Eric Heimbürger.

Nyström työskenteli sähköttäjänä Lennätinlaitoksessa ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 4. joulukuuta 1915, josta hänet siirrettiin myöhemmin pataljoona tiedonanto-osastoon. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hän osallistui vuonna 1917 Libaussa järjestetyille erikoiskursseille (Sprenkommando Polangen|pommarikurssi).[1][2]

Takaisin Suomeen Nyström saapui aselaiva S/S Equityn toisella retkellä Aspuskäriin Merikarvialle 8. joulukuuta 1917. Merikarvialta hän matkusti Vaasaan, missä hän koulutti paikallisia ja lähiympäristön suojeluskuntajoukkoja muun muassa Maksamaalla. Hän osallistui sisällissodan puhjettua Gerbyn kolonnan varajohtajana Vaasan valtaukseen. Vaasan valtauksen jälkeen hänet määrättiin 7. helmikuuta 1918 alkaen Vaasan radioaseman sähköttäjäksi, josta hänet siirrettiin Päämajan sähköttäjäksi Mikkeliin 24. huhtikuuta 1918. Mikkelistä hänet siirrettiin 2. toukokuuta 1918 Viipurin radioaseman päälliköksi.[1][2]

Sisällissodan jälkeen Nyström jatkoi palvelustaan Viipurin radioaseman päällikkönä, kunnes 1. elokuuta 1918 hänet siirrettiin kenttäradiokomppanian päälliköksi ja edelleen 1. syyskuuta 1921 alkaen Radiopataljoonan väliaikaiseksi komentajaksi. Armeijasta hän erosi 28. toukokuuta 1926, jonka jälkeen hän työskenteli myyjänä Reko Oy:n palveluksessa vuosina 1927–1928. Myöhemmin hän työskenteli muun muassa Constructor Oy:n palveluksessa varastonhoitajana vuosina 1934–1935.[1][2]

Nyström osallistui talvisotaan aluksi IV Armeijakunnan esikunnassa, josta hänet siirrettiin myöhemmin Rannikkopataljoona 4:ään ja edelleen apulaispäälliköksi Viestikoulutuskeskukseen. Välirauhan aikana hän toimi toimistoupseerina Kotijoukkojen esikunnassa. Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin Viestikoulutuskeskukseen, josta hänet siirrettiin myöhemmin Henkilötäydennyskeskus 2:een. Vielä ennen ensimmäisen sotavuoden päättymistä hänet siirrettiin Viestikoulutuskeskukseen Radiopataljoonan komentajaksi. Hänet vapautettiin sotapalveluksesta vuonna 1942, jonka jälkeen hän työskenteli Kone ja Silta Oy:n palveluksessa sekä liikemiehenä Helsingissä. Hänet haudattiin Helsinkiin.[2]

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset		Kunniamerkit
Hilfsgruppenführer 28. lokakuuta 1917 Vänrikki 11. helmikuuta 1918 Luutnantti 3. maaliskuuta 1918 Kapteeni 16. toukokuuta 1919 Majuri 16. toukokuuta 1924		Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan ritarimerkki Vapaudenmitali 2. lk. Vapaussodan muistomitali soljen kera Talvisodan muistomitali Jääkärimerkki Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi

• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.