Karl May

Karl Friedrich May (25. helmikuuta 1842 – 30. maaliskuuta 1912) oli menestyksekäs saksalainen kirjailija. Hän oli tunnettu erityisesti villiin länteen ja Lähi-itään sijoittuvista seikkailuromaaneistaan.[1] Lisäksi hän kirjoitti vähemmän tunnettuja Saksaan sijoittuneita tarinoita, runoutta, omaelämäkerran ja näytelmän. Hän yritteli myös säveltäjän uraa. Kaksi hyvin kuuluisaa saksalaista laulua, "Vergiss mich nicht" ja "Ave Maria" -versio, ovat hänen säveltämiään.

Hopeajärven aarre (Der Schatz im Silbersee). Suom. Werner Anttila, 4. painos, WSOY (Porvoo 1955)

Karl May
Henkilötiedot
Syntynyt	25. helmikuuta 1842
Kuollut	30. maaliskuuta 1912
Kirjailija
Äidinkieli	saksa
Tyylilajit	seikkailu
Aiheet	Villi Länsi
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Kotisivut
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

May syntyi köyhään perheeseen ja oli 4-vuotiaaksi saakka sokea, todennäköisesti aliravitsemuksen takia. Näkö saatiin pelastettua leikkauksella. Hän luki itsensä lopulta kansakoulunopettajaksi. Taloudellisten vaikeuksiensa takia hän sortui rikoksiin ja joutui yhteensä seitsemäksi vuodeksi vankilaan. Siellä hän luki suuren määrän kirjoja, jotka antoivat pohjan myöhemmälle kirjailijan uralle.

May kirjoitti aluksi paikalliskuvauksia ja pakinoita aikakauslehtiin. Läpimurtonsa hän teki eksoottisilla ja paljon huumoria sisältävillä seikkailuromaaneillaan. Voimakkaimmillaan orientalismi oli Euroopassa 1800-luvun puolivälissä varsinkin maalaustaiteessa, mutta seikkailukirjoissa orientin lumo ja eksoottiset aiheet pysyivät hyvin suosittuina pitkälle seuraavalle vuosisadalle saakka (esim. H. Rider Haggard, Edgar Rice Burroughs, Sax Rohmer). Karl Mayn kirjoja on käännetty yli 30 kielelle.^lähde? Maailmanlaajuisesti hänen kirjojaan on myyty 200 miljoonaa kappaletta. Englanninkielisessä maailmassa hän on kuitenkin lähes tuntematon, vaikka tilanne onkin hiljalleen muuttumassa.^lähde?

Aikoinaan hän käytti useita kirjailijanimiä: Capitain Ramon Diaz de la Escosura, M. Gisela, Hobble-Frank, Karl Hohenthal, D. Jam, Prinz Muhamel Lautréamont, Ernst von Linden, P. van der Löwen, Emma Pollmer, Richard Plöhn ja Franz Langer.

Villissä lännessä sankareina olivat valkoiset lännenmiehet Old Shatterhand (Mayn alter ego) ja Old Firehand. Intiaani ja apašši-päällikkö Winnetou on kuitenkin näiden romaanien tunnetuin hahmo, jalo villi. Arabiaan sijoittuvien romaanien pääsankareina olivat saksalainen kirjailija, Kara ben Nemsi, ja hänen arabialainen palvelijansa Halef.

Karl Mayn hauta Radebeulissa, Saksassa.

Karl Mayn kuolemanjälkeinen maine on kärsinyt suuresti siitä, että Adolf Hitler oli hänen kirjojensa suuri ihailija, diktaattori suorastaan jumaloi Mayn kirjoja. Hitlerin mielestä jokaisen SS-miehen repussa piti olla Mayn intiaaniromaani.^lähde? Mayn kirjoja ovat silti ihailleet myös Albert Einstein, Hermann Hesse ja Bertha von Suttner. Kirjallisuudentutkimus ei ole nostanut hänen kirjojaan klassikoiksi, vaan niitä on pidetty pikemminkin poikakirjoina. Viimeksi Mayn keskeisimmät kymmenen kirjaa julkaistiin Suomessa sarjana vielä 1980-luvun puolivälissä.

Monista hänen romaaneistaan on tehty elokuvia. Länsi-Saksan elokuvateollisuus toi markkinoille useita Karl Mayn kirjoihin perustuvia seikkailuelokuvia. Nämä elokuvat, esim. Harald Reinlin ohjaamat Hopeajärven aarre (Der Schatz im Silbersee, 1962) ja Winnetou (1963) jatko-osineen, kuvattiin Jugoslaviassa alhaisilla kustannuksilla. Niiden suosio toi muitakin yrittäjiä alalle. Elokuvia kutsuttiin nimellä ”hapankaaliwestern”. Hopeajärven pääosaan palkattiin Shatterhandin osaan yhdysvaltalainen Lex Barker (1919–1973), joka oli tunnettu Tarzan-näyttelijä. Myös Mario Girotti, joka myöhemmin tunnettiin nimellä Terence Hill, näytteli näissä elokuvissa. Hapankaaliwesternit olivatkin spagettiwesterneille (eli italowesterneille) sukua. Tosin Euroopassa oli tehty lännenelokuvia Espanjassa 1950-luvulla sekä Ranskassa ja Tanskassa jo ennen ensimmäistä maailmansotaa. Villi länsi on ollut aina hyvin suosittu aihe Euroopassa. Vielä aikaisemmin elokuvan isäksi usein mainittu Georges Méliès ajautui konkurssiin tuottaessaan Ranskan Tyynellämerellä omistamillaan saarilla kuvattuja länkkäreitä.

Winnetoun seikkailuja on julkaistu suomeksi myös sarjakuva-albumeina (1974–1976).

Aavikon halki (Durch die Wuste). Suom. Oskari Väänänen, lyhennetty painos, WSOY (Porvoo 1956)