Karl Marx ja uskonto

Karl Marx oli sitä mieltä, että uskonto on haitallista ihmiskunnalle. Hänen mukaansa se estää alistettuja ihmisiä etsimästä ratkaisua ongelmiinsa, sillä uskonto lupaa uskovaisten saavan palkinnon tuonpuoleisessa elämässä. Marx oli myös sitä mieltä, että uskovaisuus on vastaus vieraantumiseen tai aineelliseen puutteeseen, eikä sitä voida poistaa ennen kuin ihmisten elämä on vapautettu, jolloin uskonto tulee kuolemaan luonnollista tietä.

Karl Marx

Uskonto on Marxin mukaan hallitsevan luokan käyttämä väline, jonka kautta ihmiset voivat hetkellisesti saada lievitystä kärsimyksiinsä kokemalla uskonnollisia kokemuksia. Hallitsevan luokan edun mukaista on edistää käsitystä, jonka mukaan ihmisten nykyinen kärsimys tulee johtamaan ikuiseen onneen. Niin kauan kuin kansa uskoo, se ei yritä aidosti ymmärtää ja voittaa kärsimystensä todellista lähdettä, mikä Marxin mielestä oli riistävä talousjärjestelmä.

Marxin mukaan uskonto on kansan oopiumia koska^lähde?

• se tarjoaa hetkellistä lievitystä kipuun, mutta ei pysty poistamaan kivun aiheuttajaa
• se tarjoaa kuvitelmia paremmasta elämästä taivaassa.

Marx näki siis uskonnon todellisuuspakona eli eskapismina.

Ludwig Feuerbach väitti, että ihminen palvoo jumalassa omaa itseään. Karl Marx kehitti edelleen Feuerbachin ajatuksia. Marxin mukaan uskonnossa on kyse yhteisön virheellisestä tajunnasta.

Karl Marxin kanta työväenliikkeen ja uskonnon suhteista oli selvä. Marxin mielestä uskonto on työväenliikkeelle vahingollinen ilmiö.

Marxin luonnehdinta uskonnosta kansan oopiumina ja käsitys yhteiskunnallisten olosuhteiden merkityksestä on ollut nykyisinkin esillä pohdittaessa syitä uskontojen kannatukselle[1].