Karl Lindberg (jääkäri)

Karl Evert Ehrnfrid Lindberg (15. toukokuuta 1897 Hanko – 11. tammikuuta 1940) oli suomalainen jääkärimajuri ja apulaisjohtaja. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri, joka sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan Valkoisen Armeijan riveissä joukkueenjohtajana. Hän menehtyi lopulta talvisodan aikana työskennellessään esikuntatehtävissä III Armeijakunnassa.[1][2]

Perhe ja opinnot

Lindbergin vanhemmat olivat rakennusmestari Karl Sigfrid Lindberg ja Erika Sofia Boström. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1924 Käthie May Wolffin kanssa.[1][2]

Lindberg kävi kuusi luokkaa Hangon ruotsalaista yhteiskoulua ja yhden lukukauden Helsingin merikoulua vuonna 1915. Hän suoritti taktiikan soveltamiskurssin Suojeluskuntain päällystökoulussa vuosina 1925 ja 1927.[1][2]

Jääkärikausi
Jääkäripataljoona 27:n 4. komppania.

Lindberg liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 4. komppaniaan 10. tammikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hän osallistui vuonna 1917 Polangenissa järjestetyille erikoiskursseille (pommarikurssi).[1][2]

Suomen sisällissota

Lindberg astui Suomen armeijan palvelukseen vänrikiksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan joukkueenjohtajaksi 3. Jääkärirykmentin 5. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Tampereella ja Viipurissa.[1][2]

Sisällissodan jälkeinen aika

Lindberg palveli sisällissodan jälkeen edelleen 3. Jääkärirykmentissä, josta muodostettiin myöhemmin ensin Savon Jääkärirykmentti 3 ja myöhemmin Uudenmaan rykmentti. Rykmentissä hänet määrättiin 9. heinäkuuta 1918 alkaen 1. komppanian päälliköksi. Myöhemmin hänet siirrettiin 2. huhtikuuta 1919 komppanianpäälliköksi Kuopion läänin rajavartiostoon ja 27. lokakuuta 1920 alkaen 1. komppanian päälliköksi Autopataljoonaan. Armeijasta hän erosi 29. maaliskuuta 1922, jonka jälkeen hän liittyi suojeluskuntajärjestöön ja hänet sijoitettiin paikallispäälliköksi Harjun suojeluskuntaan, mistä hänet siirrettiin 1. maaliskuuta 1925 alkaen Sortavalan suojeluskuntapiirin IX alueen aluepäälliköksi. Suojeluskunnasta hän erosi 31. lokakuuta 1928 ja työskenteli sen jälkeen osastopäällikkönä Vakuutusosakeyhtiö Anton palveluksessa Helsingissä. Hänet nimitettiin yhtiön apulaisjohtajaksi 24. syyskuuta 1937 ja oli tässä tehtävässä talvisotaan saakka. Talvisotaan hän osallistui toimistoupseeri III Armeijakunnan esikunnassa. Hänet haudattiin Helsinkiin Hietaniemen hautausmaalle.[1][2]

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset Kunniamerkit
  • Hilfsgruppenführer 31. toukokuuta 1917
  • Vänrikki 11. helmikuuta 1918
  • Luutnantti 31. heinäkuuta 1919
  • Kapteeni 16. toukokuuta 1921
  • Majuri 31. lokakuuta 1928

  • Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera
  • Vapaussodan muistomitali soljen kera
  • Jääkärimerkki
  • Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi

Lähteet
  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.

Viitteet
  1. Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.