Karl Johan Lönegren

Karl Johan Lönegren (26. tammikuuta 1823 Pori – 2. heinäkuuta 1895 Pori) oli suomalainen teollisuudenharjoittaja ja liikemies, arvoltaan varatuomari. [1]

Lönegrenin vanhemmat olivat Porin kaupunginlääkäri Fredrik Isak Lönegren ja Charlotta Lovisin. Hän pääsi ylioppilaaksi 1841 ja suoritti Helsingin yliopistossa tuomarintutkinnon 1850. Lönegren sai varatuomarin arvon 1854.[1]

Lönegren osti vuonna 1858 Leineperin ruukin laamanni Falckilta, ja vähän myöhemmin 1860-luvulla hän osti Noormarkun ruukin. Lönegrenin aikana Leineperin ruukin raudanvalmistuksessa otettiin käyttöön uusia menetelmiä, ja useita rakennuksia korjattiin tai rakennettiin uudelleen. Leineperissä panostettiin yhä enenevässä määrin maatalouteen, karjasuojat rakennettiin uudelleen ja ruukille valmistui oma meijeri. Lönegren rakennutti Leineperiin myös uuden ruukinkartanon. Vuonna 1853 hän perusti Poriin Baijerilaisen olutpanimon liikekumppaniensa Carl Anton Björnbergin ja Isaac Carströmin kanssa. Vuonna 1858 he perustivat Porin konepajan, jonka tarkoituksena oli erikoistua rautatievaunujen rakentamiseen. Lönegren vaikutti myös siihen, että Pohjanmaan Höyrylaivaosakeyhtiön toiminta siirrettiin Turusta Poriin. Lainoilla liiketoimensa rahoittanut Lönegren joutui kuitenkin talousvaikeuksiin 1860-luvun katovuosien aikana. Hän joutui myymään Leineperin ruukin ja teki konkurssin 1869. Porin konepajan tulipalo 1870 vei lopullisesti pohjan hänen liiketoimiltaan, ja myös Noormarkun ruukki myytiin samana vuonna Antti Ahlströmille.[2]

Karl Johan Lönegren oli naimisissa vuodesta 1855 Anna Helena Björnbergin kanssa. Heidän lapsiaan olivat Kymi-yhtiön yli-insinööri Werner Lönegren (1869–1918) ja liikemies Arvid Lönegren (1871–1947).[1]