Karl Hilén

Sotilaskomitea sai senaatilta tammikuussa 1918 rahaa aseellisen toiminnan aloittamiseen ja keskitti toimintansa Etelä-Pohjanmaalle, koska siellä oli valmiina vahvoja ja jo aseistettuja suojeluskuntia. Niiden komentajana toimi kenraali Paul von Gerich.

Senaatti perusti 6. tammikuuta Jalasjärvelle Suomen Tasavallan Vartioston, josta tuli näin Suomen ensimmäinen virallinen armeijan jalkaväkijoukko-osasto. Sen komentajaksi määrättiin eversti Karl Emil Berg. Berg nimesi omaan esikuntaansa 44. Siperian tarkka-ampuja rykmentin alikapteeni Karl Hilénin, Henkikaartin Volhyanin rykmentin luutnantti William Helmanin, 157. Imeretian rykmentin alikapteeni Toivo Hämäläinen, luutnantti Arvi Pajunen, vänrikki Matti Toivonen ja vartioston talouspäälliköksi Viipurin poliisimestari everstiluutnantti Maximilian Spåre.

Vartioston ensimmäinen tehtävä oli riisua Ilmajoen venäläinen varuskunta aseista tammisunnuntaina. Aamupäivällä vartiosto matkusti 12 upseerin, 50 miehen ja 2 konekiväärin kanssa Ilmajoelle. Heidän apunaan oli 150 suojeluskuntalaista ja jääkäri vänrikki Yrjö Könni sekä agronomi Oiva Jääskeläinen. Piiritettyään venäläisen varuskunnan Berg neuvotteli venäläisten kanssa antautumisesta. Venäläiset upseerit halusivat neuvotella miehiensä kanssa ja neuvottelujen venyessä Ilmajoelle alkoi oli kasautunua päivän mittaan lisää suojeluskuntalaisia Jalasjärveltä. Seinäjoen vapautuksen jälkeen sieltä saatiin 100 kivääriä näiden aseistamiseen, mutta 100 jäi edelleen ilman aseita. Suojeluskuntalaisilla oli kuitenkin käytettävänään aiemmin saadut 800 käsikranaattia.

Ilmajoen 575 venäläistä antautuivatkin lopulta taisteluitta illalla 29. tammikuuta puolentoista vuorokauden piirityksen jälkeen. Sotasaaliiksi Venäjän armeijan 106. divisioonan tykistöprikaatilta saatiin mm. 200 hevosta, 600 kivääriä ja 6 kappaletta 76 K 02 tykkejä. Niillä ammuttiin Suomen tykistön ensimmäiset laukaukset 3. helmikuuta Oulun vapautuksen yhteydessä.[1][2]

Helmikuussa Varkauden taistelussa alikapteeni Hilén johti konekiväärikomppaniaa. Taistelun jälkeen teloitettiin yli 80 punakaartilaista.

Maaliskuun alussa kapteeniksi ylennettynä hänet siirrettiin Kajaanin sotilaspiirin komentajaksi. Ensimmäinen teloitus Kajaanissa tapahtui kuukautta myöhemmin 18. maaliskuuta. Kajaanilainen metallimies Akseli Teittinen oli aseineen vangittu Savonlinnassa ja passitettu Kajaaniin. Kapteeni Hilén teloitutti hänet ilmeisesti esimerkkitapauksena, saatuaan muodollisen luvan Kuopion esikunnalta. Viikkoa myöhemmin jääkäriupseerien kouluttamassa asevelvollisten komppaniassa syttyi valkoisen Suomen ainoa kapina ennen rintamalle lähtöä. Satakunta miestä kieltäytyi nousemasta junaan. Joukko-osasto riisuttiin aseista, ja komppania komennettiin seminaarille, joka tuolloin toimi sissien koulutuskeskuksena. Kenttäoikeus tuomitsi pääkiihottajina kuolemaan neljä miestä. Sotkamolaiset talollisenpoika Kalle Korhonen, työmies Severus Hyvönen, sahatyömies Kalle Heiskanen ja talollisenpoika Antti Leinonen Paltamosta ammuttiin 26. maaliskuuta. 13 muuta asevelvollista pidettiin vangittuna ja joukosta poistettu muutamia kymmeniä miehiä poliittisesti epäluotettavina, loput sissijääkäreiden komppaniasta lähtivät junalla ja rintamalle. Kapinan takia se myöhästyi hieman Tampereen vapautuksesta. Kajaanissa teloitettiin sodan aikana yhteensä yhdeksän miestä ja Leppävirralla neljä.

Kajaanin punaisten ampumiset päättyivät dramaattiseen sijaisteloitukseen, joka suututti ylipäällikkö Mannerheiminkin. Kapteeni Hilén joutui väliaikaisesti väistymään tehtävästään, vaikkei sotaoikeuteen joutunutkaan. Aseiden hallussapidon takia oli tuomittu kuolemaan myös sotkamolainen Emil Kemppainen ja kajaanilainen Leander Pekkonen. Heidän teloitustaan seuraamaan tuotiin 20. huhtikuuta vankilasta kahdeksan työväenyhdistyksen johtomiestä, mukana myös puheenjohtaja ja järjestökaartin päällikkö Kalle Niemi, työväentalon vahtimestari Santeri Kari ja Janne Myyryläinen. Kari ja Niemi ja muut vangitut johtomiehet olivat vedonneet vankilasta julkaistulla ilmoituksella kaartilaisiin, jotta kaartilaiset luovuttaisivat kätkemänsä aseensa.

Hilén halusi kuitenkin saada myös päälliköitä tilille ja kysyi, onko johtajissa miestä astumaan viattomampien tilalle. Kari astui esiin, ja Kemppainen pääsi pois. Sitten myös Niemi ilmoittautui, ja Pekkonen vapautui.

Ylipäällikkö Mannerheim määräsi 27.3.1918 kapteeni Hilénin järjestämään itärajan vartioinnin Kajaanin kihlakunnan korkeudella. Suomussalmen, Hyrynsalmen ja Kuhmoniemen suojeluskunnat vartioivat 350 miehen voimin Venäjän vastaista valtakunnan rajaa. Rajavartiostoihin sijoitettiin sekä vapaaehtoisia, että kutsunnoissa sotaväkeen määrättyjä asevelvollisia. Suojeluskuntien rajavartiostoilla oli liikkuvia partioita ja kenttävartioita rajanpinnassa sekä kasarmeja kauempana takalinjoilla.

Vaikkei Hilén ollut itse monessakaan Kajaanin sissirykmentin toteuttamissa joukkoteloituksissa paikalla oli hän silti esimiesasemassa joukkoihin. Varkauden lisäksi rykmentti osallistui Viipurissa ja Haminassa satojen ihmisten teloituksiin ilman oikeudenkäyntiä.