Karl Hanke

Hanke syntyi Laubanissa Saksan keisarikunnan itäosassa. Vuodesta 1928 hän oli puhekoulun opettajana Berliinissä. Hän oli kansallissosialistisen puolueen ja SS:n varhainen jäsen. Vuodesta 1928 Hanke oli Preussin valtioparlamentin (Landtag) jäsen. Hän sai potkut Preussin valtion palveluksesta puhekoulussa vuonna 1931 poliittisen aktiivisuutensa takia. Syyskyyssa 1930 kansallissosialistisen puolueen suuren vaalivoiton jälkeen Hankesta tuli paikallisen puoluetoimiston johtaja Berliinin läntisellä alueella. Vuonna 1932 Hanke valittiin Saksan valtiopäiville kansallissosialistisen puolueen edustajana. 1. huhtikuuta Hankesta tuli Joseph Goebbelsin henkilökohtainen avustaja. Hankella oli myös suhde Goebbelsin vaimoon Magdaan, mutta Hitler kielsi suhteen. Vuonna 1938 Hanke ylennettiin valtiosihteeriksi (sijaisministeriksi) propagandaministeriöön.

Asemassaan Hanke oli ensimmäinen puoluevirkamies, joka otti yhteyttä nuoreen arkkitehtiin nimeltä Albert Speer. Hanke sopi Speerin kanssa, että tämä suunnittelisi huvilan läntisiin kaupunginosiin puolueorganisaation käyttöön. Hankesta ja Speeristä tuli läheisiä ystäviä. Hanke järjesti Speerin suunnittelemaan kansallissosialistiselle puolueelle päämajan Berliinin keskustaan osoitteeseen Vosstrasse 1. Vuonna 1944 Hanke neuvoi Speeriä olemaan ikinä käymättä Auschwitzissa mistään syystä. Hanke oli nähnyt ”jotakin mitä ei saanut eikä voinut kuvata”.[1]

Toisen maailmansodan sytyttyä vuonna 1939 reserviupseeri Hanke tarjoutui vapaaehtoiseksi sotilaspalvelukseen. Syyskuusta lokakuuhun 1939 hän palveli 3. panssaridivisioonassa Puolassa. Touko–kesäkuussa 1940 Hanke palveli kenraali Erwin Rommelin alaisena 7. panssaridivisioonassa Ranskassa. Hänet vapautettiin Wehrmachtista yliluutnanttina vuonna 1941. Hitler nimitti Hanken aluejohtajaksi ja kuvernööriksi Breslauhun Ala-Sleesiaan. Vuotta myöhemmin Himmler ylensi hänet SS-kenraaliluutnantiksi (SS-Gruppenführer). Hanke oli fanaattinen kansallissosialisti: hänen hallintonsa aikana yli 1 000 ihmistä hirtettiin hänen käskystään, ja siitä hänelle annettiin lisänimi ”Breslaun hirttäjä”.

Hanken fanaattisuus ja ehdoton kuuliaisuus teki vaikutuksen Hitleriin, joka lopun koittaessa nimitti hänet viimeiseksi SS-valtakunnanjohtajaksi ja Saksan poliisin päälliköksi. Hanke korvasi petturiksi julistetun Himmlerin 29. huhtikuuta 1945. Kahdeksan päivää aikaisemmin Hanke oli palkittu Saksan korkeimmalla kunniamerkillä, Saksan ritarikunnan kunniamerkillä, palkintona Breslaun puolustuksesta.

Toisen maailmansodan lopulla etenevä puna-armeija piiritti linnoitukseksi muutetun Breslaun, ja Hitler nimitti Hanken kaupungin puolustustaistelun johtajaksi (Kampfkommandant). Ylimielinen Hanke järjesti kaupungin turhaan ja sotilaallisesti hyödyttömään vastarintaan. Hanken ansiot Breslaun puolustajana saivat Goebbelsinkin kirjoittamaan päiväkirjaansa ihailevia sanoja Hankesta keväällä 1945. Kun puna-armeija vihdoin valtasi kaupungin, Hankea ei sieltä enää löytynyt.

6. toukokuuta saksalainen kenraali Hermann Niehoff antautui Breslaussa. Hanke pakeni 5. toukokuuta pienellä varastossa häntä varten pidetyllä Fieseler Storch -lentokoneella. Speerin väite, jonka mukaan Hanke olisi paennut prototyyppisellä helikopterilla, ei ehkä ole uskottava.

Karl Hanken kuolemasta toisessa maailmansodassa ei ole varmuutta, koska hänen ruumistaan ei ole ikinä löytynyt eikä hänen kuolemalleen ole silminnäkijöitä. Kuitenkin on esitetty teorioita hänen kuolemastaan.

Tuntemattomista syistä Hanke lensi Prahaan ja liittyi 18. SS-vapaaehtoiseen panssarikrenatööridivisioona Horst Wesseliin. Hanke valitsi ylleen SS-sotamiehen univormun salatakseen henkilöllisyytensä pidätyshetkellä. Hänen joukkionsa yritti taistella tiensä Saksaan, mutta antautui Nova Vesissa (entinen Neudorf) katkeran taistelun jälkeen tšekkipartisaaneja vastaan.

Hanken todellinen henkilöllisyys ei selvinnyt vangitsijoille, ja hänet sijoitettiin sotavankileiriin yhdessä muiden, alempiarvoisten SS-miesten kanssa. Yksi mahdollinen selitys hänen kuolemalleen on, että hän yritti paeta leiristä aamulla 8. kesäkuuta 1945 tajuttuaan, ettei hänen henkilöllisyytensä pysyisi kauan salassa. Hän onnistui pakenemaan leiristä, mutta tšekkivartija näki hänet ja ampui häntä selkään, mihin hän kuoli välittömästi. Joidenkin versioiden mukaan puolalaiset tai tšekit olisivat hakanneet hänet kuoliaaksi.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Karl Hanke Wikimedia Commonsissa

• Lyhyt elämäkerta (englanniksi)