Karl Hård af Segerstad

Hård af Segerstadin arkkitehtuuri on koristeellista ja jykevää sekä lähinnä ruotsalaisten esikuvien innoittamaa.[1] Hän sai vaikutteita Ruotsin ohella myös Saksasta. Useissa hänen töistään on nähty vaikutteita Ruotsin 1600-luvun barokkiarkkitehtuurista.[2] Hän ei ollut alallaan tyylin mullistaja, mutta hänen töissään on silti omaperäisyyttä.[9]

Nylands Nationin talo valmistui 1901.

Hård af Segerstadin varhaisimpiin töihin kuuluivat muun muassa August Ramsaylle suunnitellut, jo kauan sitten puretut kaupunkitalo Helsingin Hieta­lahden­rannassa ja huvila Kaivopuistossa sekä Alfred Kihlmanin rakennuttama niin sanottu Kihlmanin talo Korkea­vuoren­kadulla. Kihlmanin taloon Hård af Segerstad suunnitteli pohjakaavan ja hänen yhtiökumppaninsa Bertel Jung koristeelliset julkisivut.[2] Kaksikko osallistui vuonna 1897 myös niin sanotun Tallbergin talon suunnittelukilpailuun Helsingin Katajanokalle, mutta ilman menestystä.[5] Hård af Segerstadin suurimpia suunnitelmia 1890-luvulla oli Helsingin Bulevardille rakennettu kiinteistöyhtiö Falken, jonka muotokieli vastasi tuolloin Ruotsissa suosittuja virtauksia. Hänen päätyökseen on kuitenkin mainittu yliopiston uusmaalaisen osakunnan eli Nylands nationin osakuntatalo Kasarmikadulla. Sen toisessa suunnittelukilpailussa vuonna 1898 hän voitti sekä ensimmäisen että kolmannen palkinnon. Tyylillisiä esikuvia sille on etsitty niin ranskalaisista linnoista kuin Tukholmastakin.[2] Rakennus valmistui 1901.[1]

Hård af Segerstadin Viipurin kauden töistä tunnetuin on vuonna 1906 valmistunut Viipurin kauppahalli.[1] Seuraavana vuonna valmistunut Pulpin selluloosatehdas Joutsenossa on ainoa hänen suunnittelemansa teollisuusrakennus.[2]

Helsingin kaupunginarkkitehtina Hård af Segerstad suunnitteli kouluja ja julkisia rakennuksia avustajinaan arkkitehdit Runar Eklund ja Einar Flinckenberg.[1] Tunnetuimpia näistä töistä ovat Cygnaeuksen koulu Ratakadulla (valmistunut 1911), Kallion kirjasto (1912), Hakaniemen kauppahalli (1913), Eläintarhan koulu (1915) ja Topelius-koulu Taka-Töölössä (1917).[10][2] Lisäksi Hård af Segerstad johti ja valvoi muita suuria kunnallisia rakennushankkeita, joihin kuului muun muassa useita sairaaloita. Helsingin kaupungin Hankoniemen lähelle Bengtsårin saarelle vuosina 1911–1913 perustamaan pahatapaisten poikien kasvatuslaitokseen hän suunnitteli alueen vanhojen rakennusten muutostyöt laitoskäyttöön sopiviksi.[11] Virkansa puolesta Hård af Segerstad sai paneutua myös sosiaaliseen asuntotuotantoon ja laati vuonna 1915 Flinckenbergin kanssa suunnitelmat työväenasunnoiksi tarkoitetusta standardipuutalosta. Hän ei kuitenkaan hyväksynyt Martti Välikankaan Käpylään suunnittelemia puutaloja, joiden piirustuksia hän rahatoimikamarin sihteerinä joutui tarkastamaan.[2]

Kiinteistöyhtiö Falken Helsingin Bulevardilla vuonna 1900 kuvattuna.

Hård af Segerstad kuului nuorten suomalaisten arkkitehtien sukupolveen, joka vuosisadan vaihteessa omaksui kansainvälisen jugend-tyylin. Juuriltaan ruotsalaisena hän ei kuitenkaan ollut kiinnostunut suomalaisesta kansallisromantiikasta. Jotain kansallisromanttisena pidetyn tyylin tosiasiallisesta kansainvälisyydestä kertookin se, että Hård af Segerstadin suunnittelema Nylands Nationin talo voidaan silti nähdä piirteiltään kyseisen tyylisuuntauksen lähes puhtaana edustajana.[12] Vuosisadan vaihteessa suomalaiset kansallisromanttista suuntausta tukeneet arkkitehdit valitsivat graniitin ja vuolukiven ensisijaisiksi ”kansallisiksi” rakennusten julkisivumateriaaleiksi; heidän harmikseen juuri kansallisromantiikasta piittaamaton Hård af Segerstad oli kuitenkin vuolukiven käytön pioneeri Suomessa. Hänen vuonna 1899 suunnittelemansa asuintalo Falken oli ensimmäinen, jossa käytettiin suomalaista vuolukiveä koristeluissa, ja vuotta myöhempi Nylands Nationin talo ensimmäinen, jonka julkisivu vuorattiin sillä. Myöhemmin hän kuitenkin luopui julkisivujen kiviverhoilusta, ja 1910-luvun alusta alkaen lähes kaikissa hänen suunnittelemissaan rakennuksissa oli rappaamattomat tiiliseinät.[13]

Hård af Segerstadin suunnitelmissa korostui tekninen asiantuntemus, ja hän oli tarkka rahankäyttäjä. Hän laati tarkat kustannusarviot ja kilpailutti materiaalitoimittajat ja aliurakoitsijat. Hän ei kuitenkaan tinkinyt rakennustensa laadusta.[5] Hän esimerkiksi halusi käyttää rakennusten kattomateriaalina lähes aina tiiltä sen kestävyyden vuoksi, vaikka se lisäsikin kustannuksia.[14] Huomattava kokoelma Hård af Segerstadin piirustuksia lahjoitettiin vuonna 2004 Arkkitehtuurimuseolle.[1]

Weckmanin talo alkuperäisessä asussaan.

Luettelo perustuu, ellei toisin mainita, Jyri Viljan teoksen Kallion kirjasto ja kaupunginarkkitehti Karl Hård af Segerstad (2007) epätäydelliseen luetteloon. Apulaisten osuudesta Hård af Segerstadin kaupunginarkkitehtina suunnittelemien rakennusten kohdalla ei ole varmuutta[15]. Alla olevassa luettelossa ei ole mainittu toteutumattomia tai selvittämättömiä suunnitelmia eikä toisten arkkitehtien suunnittelemiin rakennuksiin tehtyjä muutostöitä.

Viipurin kauppahalli.

Kallion kirjasto.

Hakaniemen kauppahalli.

Hård af Segerstadin viimeinen työ, nykyinen Svenska Litteratursällskapetin talo (alkujaan Laurellska skolan).

[15]

• Timo Keinänen: ”Hård af Segerstad, Karl (1873 - 1931)”, Suomen kansallisbiografia, osa 4, s. 183–184. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-445-2. / Teoksen verkkoversio.
• Jyri Vilja: Kallion kirjasto ja kaupunginarkkitehti Karl Hård af Segerstad. Helsinki: Helsingin kaupunginmuseo, 2007. ISBN 952-473-791-4.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Karl Hård af Segerstad Wikimedia Commonsissa

• Hård af Segerstadin suunnittelemat rakennukset Helsingin keskustassa (Arkistoitu – Internet Archive) Korttelit.fi