Karl Gerhard

Karl Gerhard syntyi Karl Emil Georg Johnson -nimisenä.[2] Ensimmäisen revyynsä hän allekirjoitti "Hvem är Hvem" -nimellä, mutta sitten päätti käyttää itsestään Karl Gerhard -nimeä. Myöhemmin hän sai luvan vaihtaa Gerhardin sukunimekseen. Hän syntyi Tukholmassa ja oli monien vuosien ajan näyttelijänä erilaisissa matkustavissa teatteriseurueissa. Vuonna 1913 hän avioitui Mary Johnsonin kanssa.[3] Hän nousi sukunimensä kanssa^selvennä tähtiin Ruotsin kukoistavassa elokuvateollisuudessa. Liitto päättyi avioeroon, kuten kaksi tulevaakin liittoa.

Gerhard debytoi kuplettilaulajana vuonna 1919 Fenix-kabareessa Tukholmassa, jolloin hän esiintyi Ernst Rolfin seuraajana. Gerhard kilpaili Rolfin kanssa 1920-luvulla kirjoittajana ja revyytuottajana. Silloin hän sai maineen Tukholman ilkeimpien ja tyylikkäimpien revyykuplettien kirjoittajana. Sen ajan tunnetuimpiin kuuluivat ”Jazzgossen”, ”Lilla Frida”, ”Hurra va ja ä bra” ja ”Hej på dej du gamla primadonna”.

Karl Gerhard (vasemmalla) ja Ernst Rolf vuonna 1930

Rolfin kuoleman jälkeen Gerhardin revyistä tuli kallisarvoisia ja luksusluonteisia, ja hän tuli tunnetuksi Tukholman revyykuninkaana ja Ruotsin Aristofanesina. Useissa revyissä, kuten Oss greker emellan (Folkan-teatterissa 1933) ja Köpmännen i Nordens Venedig (Folkan-teatterissa 1936), oli Zarah Leander primadonnana. Hänen tunnetuimpia kuplettejaan tuohon aikaan olivat ”Nu ska vi vara snälla” ja ”Ett bedårande barn av sin tid”. Zarahille hän kirjoitti laulun ”I skuggan av en stövel” vuonna 1934 vakavana protestina Euroopan juutalaisvainoja kohtaan, mikä ei kuitenkaan estänyt Zarahia muuttamasta Natsi-Saksaan kolme vuotta myöhemmin. 1930-luvulla Gerhard asui yhdessä koreografinsa Karen Scheuzin kanssa.

Ensimmäisen poliittisen teoksensa Gerhard teki saksalaisen natsismin ja Ruotsin myönnytyspolitiikan ruoskijana. Hänellä itsellään oli paljon positiivisempi asenne Neuvostoliittoa kohtaan, ja lainasi Moskovan matkallaan melodian kuplettiin, josta tuli hänen natsivastainen mestariteoksensa, ”Den ökända hästen från Troja”.[4] Se on laulettu Gullregn-revyyllä 1940. Poliisi kielsi vanhentuneen Tukholman määräyssääntöjen lakipykälän avustuksella kuplettien laulamisen, mistä on tullut tunnetuin esimerkki Ruotsin itsesensuurista sodan aikana.

Gerhardin revyyt vetivät vähemmän yleisöä vuoden 1940 jälkeen. Gerhardista ei koskaan enää tullut poliittista taisteluhahmoa, mutta eli hyvin hyvällä maineella. 1950-luvulla hän kirjoitti sarjan muistelmakirjoja, (Om jag inte minns fel, Katt bland hermeliner, Lite gullgren), kiersi tekemässä esityksiä yhdessä Bo Ekemarin kanssa, oli usein mukana radiossa vanhoilla ja uusilla kupleteilla, ja kirjoitti joka vuosi uudenvuodenrevyyn, jota näyteltiin ensimmäisen kerran Göteborgissa ja sitten Tukholmassa. Hän teki yhteistyötä Povel Ramelin kanssa ja oli mukana muutamassa Knäppupp-revyyssä vuosina 1957–1960. Hänen viimeinen kokoillan revyynsä oli vuoden 1961 Ursäkta handsken, jonka ohjasi Tage Danielsson. 1950-luvulla hän asui sihteerinsä Göthe Ericssonin ja adoptiolapsensa Fatiman kanssa.

Vuodesta 1952 Gerhard johti Vasa-teatteria yhdessä poikansa Per Gerhardin kanssa,[4] ja sai silloin tällöin rooleja komedioista.

Gerhard kuoli näyttelytauon aikana 22. huhtikuuta 1964, kun hänelle tehtiin sydänleikkausta.[5] Gerhardin viimeiseksi rooliksi jäi Peter Ustinovin Mitt bedårande jag (Photo Finish) -näytelmässä.

• 1913 – Mannekängen
• 1917 – I mörkrets bojor
• 1918 – Mästerkatten i stövlar
• 1929 – Säg det i toner
• 1932 – Lyckans gullgossar
• 1935 – Äktenskapsleken
• 1945 – Skådetennis
• 1953 – Vi tre debutera
• 1958 – Jazzgossen

• 1925 – Hennes lilla Majestät (1925)
• 1935 – Äktenskapsleken
• 1939 – Hennes lilla Majestät (1939)