Karl Fredrik Rotkirch

Karl Rotkirch tunnetaan myös nimellä Carl Rotkirch.[2] Hän syntyi Rotkirchin aatelissukuun. Rotkirchin vanhemmat olivat majuri Wentzel Fredrik Rotkirch ja Kristina Lagerhjelm.

Karl Fredrik Rotkirch opiskeli Uppsalassa ja palveli vuodesta 1793 alkaen kuninkaan kansliassa. Hän seurasi kuningas Kustaa IV Aadolfia tämän Suomen matkalla 1802. Rotkirch erosi virastaan vuonna 1803, jolloin hänelle myönnettiin ensimmäisen toimitussihteerin arvo.

Eronsa jälkeen Rotkirch palasi Suomeen ja viljeli omistamaansa Pyhtään Storbyn tilaa.

Suomen sota alkoi, kun venäläiset joukot ylittivät valtionrajana toimineen Kymijoen 21. helmikuuta 1808.[3] Samana päivänä Karl Fredrik Rotkirch ja vapaaherra Robert Wilhelm de Geer tulivat tapaamaan venäläisiä rajan lähellä sijaitsevaan Loviisaan. Venäläisten joukkojen ylipäällikkö Friedrich Wilhelm von Buxhoevden piti Rotkirchiä ja de Geeriä valtuutettuina, ja kutsui heidät Porvooseen keskustelemaan ”tärkeässä asiassa”. Tästä tapaamisesta ei ole muuta tietoa ja Rotkirch ja de Geer vakuuttivat kahta viikkoa myöhemmin, että he olivat tavanneet von Buxhoevdenin Loviisassa vain, koska olivat halunneet taata kartanoidensa turvallisuuden, ja että valan antamisesta keisarille ei ollut keskusteltu. Mihail Kutuzov kirjoitti Pietarissa 24. helmikuuta 1808, että suomalaiset olisivat lähettäneet lähetyskunnan[4], jonka kautta he pyysivät päästä keisarin alaisuuteen. Tutkijat Robert Castrén ja Matti Klinge ovat tulkinneet, että Kutuzov tarkoitti juuri Rotkirchiä ja de Geeriä. Kutuzovin muistiinpanon perusteella Klinge toteaa, että Rotkirchin, de Geerin ja von Buxhoevdenin tapaamiselle annettiin Pietarissa painoa. Tapaaminen unohdettiin pian, mutta Klinge on arvellut, että se osaltaan vaikutti siihen, että Aleksanteri I päätti liittää Suomen Venäjään.[5]

Karl Fredrik Rotkirch toimi Kymenkartanon läänin aateliston edustajana Suomen lähetyskunnassa 1808–1809[4][6][7][8][9] ja osallistui Porvoon valtiopäiville 1809. Kesällä 1809 hänelle myönnettiin Pyhän Annan ritarikunnan ensimmäisen luokan risti.[5] Rotkirch toimi hallituskonseljin jäsenenä ja kirkollistoimituskunnan päällikkönä 1809–1812. Tästä virasta Rotkirch erosi vuonna 1812 ja muutti viljelemään Porvoon pitäjässä sijainnutta perintötilaansa Stensbölen kartanoa. Vuonna 1817 Rotkirch nimitettiin Vaasan hovioikeuden presidentiksi. Hänelle myönnettiin vapaaherran arvo 1830.

Rotkirchille tarjottiin maaherranvirkaa, mutta hän kieltäytyi sairaalloisuuteen vedoten. Klinge on tulkinnut, että viran tarjoaminen Rotkirchille osoittaa, että hän oli Suomessa alkaneen Venäjän-vallan tukipylväitä.[5]