Karl Fredrik Mandelin

Karl Fredrik Mandelin (29. kesäkuuta 1854 Joensuu – 3. helmikuuta 1906 Vaasa) oli suomalainen filosofian maisteri ja apteekkari.[1][2]

Mandelinin vanhemmat olivat satulaseppämestari Johan Fredrik Mandelin (1814–1880) ja tämän ensimmäinen puoliso Fredrika Miikkulainen (1824–1864). Hän kävi neljä luokkaa Joensuun lyseota 1865–1868 ja hän meni sitten oppilaaksi Ferdinand Olsonin apteekkiin Joensuussa 1869. Mandelin valmistui farmaseutiksi 1873 ja hän työskenteli sitten Olsonin apteekissa Joensuussa, August Emil Leonard Piispasen apteekissa Kuopiossa, Borgmanin apteekissa Pietarissa, Anders Mortimer Hallmanin apteekissa Lappeenrannassa ja Jürgensin apteekissa Pietarissa. Hän valmistui proviisoriksi 1878 ja hän oli sitten jonkin aikaa työssä Oskar Hedlundin apteekissa Savonlinnassa kunnes hän lähti syksyllä 1878 Tarton yliopistoon harjoittamaan farmaseuttisia opintoja. Mandelin suoritti Tartossa farmasian maisterin tutkinnon 1880 ja sai filosofian maisterin arvon 1881. [1][2]

Mandelin oli Tarton yliopiston farmaseuttisen laboratorion apulaislaboraattorina 1880, laboraattorina 1880–1884 sekä yliopiston farmaseuttisen kemian ja farmakognosian yksityisdosenttina 1883–1885. Mandelin teki valtionavun turvin opintomatkat Ruotsiin, Tanskaan, Saksaan ja Itävaltaan 1883 sekä Saksaan, Ranskaan ja Englantiin 1889. Hän sai 1884 Vaasan 2. apteekin perustamisluvan ja apteekki aloitti toimintansa lokakuussa 1885. Apteekki toimii edelleen Vaasassa Vaasan Keskusapteekin nimellä. Vuodesta 1889 alkaen Mandelin toimitti yhdessä tohtori Hugo Lojanderin kanssa Finsk farmaceutisk tidskrift-julkaisua. Hän julkaisi useita tutkimuksia farmasian alalta pääasiassa saksan kielellä ja hän oli Deutsche chemische Gesellschaftin jäsenenä Berliinissä sekä Naturforschergesellschaftin ja Gelehrte Estnische Gesellschaftin jäsenenä Tartossa.[1][2][3]

Karl Fredrik Mandelin oli naimisissa vuodesta 1884 Tartosta kotoisin olleen Emmelin Elise Ottilie (Emmy) Dukowskyn (1857–1918) kanssa. Heidän poikiaan olivat Vuokkiniemen taistelussa Itä-Karjalassa lokakuussa 1918 kaatunut Karl Johan Gunnar Mandelin (1886–1918), kanslianeuvos Erik Fredrik Hjalmar Mandelin (1887–1953), jääkärieversti Karl Rainer Wolfgang Mandelin (1889–1941) ja jääkärieverstiluutnantti Georg Werner Fredrik Mandelin (1891–1941).[1]