Karl August Hildén

Karl August Hildén syntyi 6.1.1853 Akaassa Penttilän talon poikana kuusilapsisen sisarussarjan nuorimmaisena. Hänen vanhempansa olivat talollinen, kuudennusmies Emanuel Heikinpoika Penttilä ja Anna Stina Sipilä. Myöhemmin hän muisteli, että koska hän oli ”hintelä ja kivulloinen” maanviljelystyöhön, hänet lähetettiin kouluun Hämeenlinnaan. Nuoruutta varjostivat 1860-luvun katovuodet, joiden myötä kaksi sisaruksista kuoli. Kristilliset arvot hän peri kodistaan. Kasvuympäristö oli lähinnä kirkollinen, mutta Akaassa ja Hämeenlinnassa vaikutti myös evankelinen liike. Karl August kävi kirkkoherra E. N. Hildénin rippikoulun. Opintielle suuntautuessaan poika otti ajan tavan mukaan hienolta kuulostavan sukunimen, Hildén, kirkkoherran mukaan. Myöhemmin hän muisteli, että jo hyvin varhain hän päätti antautua papin uralle toivoen, että ”minusta tulisi oikea pappi...eikä mikään palkkapaimen”.

Hildén pääsi ylioppilaaksi 19-vuotiaana 1872 Hämeenlinnan lukiosta. Hän kirjoittautui Helsingin yliopiston teologiseen tiedekuntaan. Opiskeluvuosina hänen yhteytensä evankelisuuteen vahvistui. Käytännön ”papillisiin tehtäviin” hän osallistui Hausjärvellä. Vuonna 1875 hän suoritti teologisen erotutkinnon hyvin arvosanoin.

Hildén vihittiin papiksi 1875 Turussa, ja hänet määrättiin Hausjärven vt. kappalaiseksi. Sen jälkeen hän toimi Naantalin kirkkoherran apulaisena ja Hausjärven kirkkoherran apulaisena, vuodesta 1876 Rengon vt. kappalaisena ja Sääksmäen vt. kirkkoherrana, vuodesta 1877 Hausjärven kirkkoherran apulaisena sekä vuodesta 1878 Hattulan vt. kirkkoherrana ja samalla Tyrvännön vt. kappalaisena. Jo nuorena hän osoittautui tavallista toimeliaammaksi evankeliseksi papiksi. Pastoraalitutkinnon hän suoritti 1878.

Vuonna 1879 Hildén haki kasvavan Helsingin ruotsalais-suomalaisen seurakunnan toisen komministerin virkaa. Hän voitti tasaväkisen vaalin ja aloitti virassa 1880. Toimeliaaksi ja pidetyksi osoittautunut mies valittiin vahvan enemmistön äänin Helsingin vastaperustettuun kolmannen kappalaisen virkaan vuodesta 1892. Kun Helsinki väestönkasvun myötä 1906 jaettiin kolmeen suomen- ja kolmeen ruotsinkieliseen seurakuntaan, Hildén siirrettiin valintansa mukaan uuden Helsingin eteläisen suomalaisen seurakunnan kappalaiseksi ja vt. kirkkoherraksi. Vaalissa hänet sitten valittiin ylivoimaisella enemmistöllä vakinaiseksi kirkkoherraksi, johon virkaan hän astui 1907 ja hoiti sitä kuolemaansa 1924 asti.

Vuosina 1888–1909 hän toimi kirkonhoitovaliokunnan jäsenenä, varapuheenjohtajana ja puheenjohtajana sekä 1910-22 yhteisten kirkkoneuvostojen, kirkkovaltuusmiesten ja kirkonkokousten puheenjohtajana. Rovastin arvon hän sai 1907. Lääninrovastina hän toimi vuodesta 1913

Helsingissä Hildénistä kasvoi monitahoinen vaikuttaja, myös nousevan kirkollisen yhdistystoiminnan saralla. Ensin hän tuli vedetyksi Suomen Merimieslähetysseuran sivutoimiseksi sihteeriksi, jota tehtävää hän hoiti 1880‒81. Sisälähetyksen uranuurtajia hänestä tuli sen myötä, että hän oli perustamassa Helsingin Kaupunkilähetystä 1883 ja toimi sitten sen johtokunnan jäsenenä, varapuheenjohtajana, puheenjohtajana ja vielä jäsenenä elämänsä loppuun saakka. Evankelisena Hildén kutsuttiin 1881 Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen jäseneksi ja valittiin sen johtokuntaan 1887. Evankelisen liikkeen hajaantumisen aikoina 1896 hänet kuitenkin syrjäytettiin johtokunnasta hänen ajauduttuaan ns. oikeisto-oppositioon. Hildénistä tuli myös kirkon nuorisotyön uranuurtajia, kun hän oli perustamassa Suomen Evankelis-Lutherilaista Nuorukaisyhdistystä 1889 ja toimi sen johtokunnan puheenjohtajana. Evankelisuuden hajaannuksen seurauksena hänet syrjäytettiin myös tästä johtokunnasta 1897. Kriisivaiheen jälkeen kirkollisen linjan selkiydyttyä Hildén siirtyi Suomen Lähetysseuran johtokuntaan, ensin sihteeriksi ja jäseneksi 1902 sekä sitten varapuheenjohtajaksi, kunnes hän kannatuksen laskettua joutui luopumaan paikastaan 1911. Kirkolliskokousedustana hän oli 1903.

Hildén toimi myös uskonnonopettajana neiti Hilja Tavaststjernan yksityisessä naisväen koulussa Helsingissä 1880–1881 sekä tirehtööri F. H. Paerschin yksityisessä saksalaisessa naisväen koulussa 1882. Vuosina 1892, 1896, 1900, 1903 ja 1905 Hildén oli myös Helsingin saksalaisen seurakunnan vt. kirkkoherra.

Hildén teki monia opintomatkoja ulkomaille. Ensimmäinen historiaan jäänyt matka suuntautui Tanskaan, Saksaan ja Sveitsiin 1888, jolloin hän tutustui sisälähetysoloihin kuten pyhäkoulutyöhön ja kristillisiin nuorukaisyhdistyksiin. Huomiota herättänein oli vuoden 1890 matka reittinä Turkki, Syyria, Palestiina, Egypti, Kreikka, Sveitsi, Saksa, Tanska ja Ruotsi. Suomen Evankelis-Lutherilaisen Nuorukaisyhdistyksen edustajana hän oli myös Kristillisten nuorukaisyhdistysten maailmankonferenssissa ja 50-vuotisriemujuhlassa Lontoossa 1894. Vuosina 1891‒1906 hän teki vielä useita muita matkoja Ruotsiin, Tanskaan, Norjaan ja Saksaan.

Julkisuudessa Hildén puhui nuorempana erityisesti juutalaislähetyksen, maallikkotoimen ja diakonian puolesta. Sen sijaan liberalismia, eriuskolaisuutta ja beckiläisyyttä hän vastusti. Myöhemmin hän keskittyi kirkkolain muutostyöhön sekä kirkkokäsikirjan uudistamiseen. Vanhemmiten hän vetäytyi vähitellen syrjään suurista kirkollisista kysymyksistä pysytellen puheissaan pikemminkin seurakuntatyön tuntumassa.

Hildén kirjoitti huomattavan paljon. Hän tuli tunnetuksi ns. kirkollisen suunnan edustajana ollen perustamassa Vartija-lehteä sekä sen toimittajana 1888–93 ja 1899–1906. Myös Kaupunkilähetyksen lehteä hän oli perustamassa ja toimitti sitä 1886–97, samoin Betaniaa 1903‒08 ja Kaupunkilähetyksen Sunnuntaitervehdystä 1904–06. Hän kirjoitti 1991 kirjan Palestiinassa ‒ Matkamuistelmia. Esipuheessa hän arvioi olleensa ensimmäinen suomalainen pappi, joka kävi Palestiinassa uskonpuhdistuksen ajan jälkeen. Arvio kuitenkin oikaistiin.

Karl August Hildén solmi avioliiton 38-vuotiaana 1891 Toini Emelie Palmgrenin kanssa, joka oli oikeuspormestari Oskar Ludvig Palmgrenin ja Agnes Maria Elisabet o. s. Renvallin tytär. Perheeseen syntyi viisi lasta: Kaarlo Armas Immanuel 1892, Kaarlo Torsten Oskar 1893, Helfrid Kirsti Elisabet 1894, Kaarlo Einari Ilmari 1899 ja Kaarlo Martin Johannes 1902.

Hildén jäi leskeksi vuonna 1915 ja menetti myös nuorimman poikansa 1921. Vanhenemisen myötä hän alkoi itsekin yhä enemmän sairastella. Virkaansa hän hoiti viimeiseen elinvuoteensa saakka. Hän kuoli 12.12.1924 Helsingissä saavutettuaan lähes 72 vuoden iän. Hänet siunattiin Johanneksen kirkossa, ja arkku laskettiin Helsingin vanhaan hautausmaahan.

• De kristnes enighet eller endrägt: predikan på 4:de böndagen 1886. Helsingfors 1887
• Kristus förlorad, men igenfunnen: predikan på 1 söndagen efter trettondagen. Helsingfors 1887
• Joulutervehdys nuorukaisille; toim. K. Aug. Hildén ja A. Auvinen. Weilin & Göös, Helsinki 1891
• Palestiinassa ‒ Matkamuistelmia. Tekijä, Helsinki 1891
• Betlehem ja ”Kyynelten muuri” Jerusalemissa: matkamuistelmia pyhästä maasta. W. Toivonen, Tampere 1903
• Jesus Kristus se eilen ja tänä päivänä ja myös ijankaikkisesti: (saarna 3:na sunnuntaina Loppiaisesta, 3:s vuosikerta): vaalisaarna kirkkoherranvirkaa varten Helsingin suomal.- ruotsal. seurakunnassa. Helsinki 1905

• Lohdutussanoja elämän taistelussa koottu tohtori Martti Lutherin kirjoista; suomentanut. K. Aug. Hildén. Lutherilainen evankeliumi-yhdistys, Helsinki 1896, 2. painos 1906, 3. kiel. korj. painos Suomen luterilainen evankeliumiyhdistys, Helsinki 1946, 3. painoksen näköispainos Veikko Kortelahti, Huittinen 1999

• Vapaasti ladattavia Karl August Hildénin e-kirjoja Projekti Lönnrotilta sekä Project Gutenbergiltä

• HILDÉN Karl August. Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu.
• Wkiaineisto: Kuka kukin oli 1961
• Hildén, Karl August (1853-1924)
• Jari Nurmi, Karl August Hildén 1853-1924 - Helsinkiläinen vaikuttajapappi. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto, 1979.