Karl Alexander Lothringen

Karl Alexander Lothringen (oik. Karl Alexander, Lothringenin ja Barin prinssi) (12. joulukuuta 1712 Lunéville, Lothringen – 4. heinäkuuta 1780 Tervuren, Itävallan Alankomaat) oli Itävallan marsalkka ja keisarillisen armeijan tärkeimpiä komentajia Itävallan perimyssodassa ja seitsenvuotisessa sodassa, vaikka ei kyennytkään lyömään Fredrik II Suurta taistelukentällä. Hän oli Lothringenin herttua Leopoldin poika ja keisari Frans I:n veli.

Karl Alexander Lothringen
Karl Alexander Lothringen. Martin van Meytensin maalaama muotokuva vuodelta 1743.
Henkilötiedot
Syntynyt	12. joulukuuta 1712 Lunéville, Lothringen
Kuollut	4. heinäkuuta 1780 (67 vuotta) Tervuren, Itävallan Alankomaat
Ammatti	Itävallan Alankomaiden kuvernööri 1744–1780
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t)	Itävalta
Palvelusvuodet	1737–1757
Komentajuudet	Itävallan armeija (1740–1757)
Taistelut ja sodat	Chotusitz 1742 Hohenfriedburg 1745 Soor 1745 Rocoux 1746 Praha 1757 Leuthen 1757
Sotilasarvo	Itävallan marsalkka (1740)
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Lothringen liittyi Itävallan armeijan palvelukseen 1737 muutettuaan Wieniin veljensä Lothringenin herttua Frans III Stefanin kanssa (tuleva keisari), joka oli vuotta aikaisemmin mennyt naimisiin keisarinna Maria Teresian kanssa.

Lothringen taisteli ottomaaneja vastaan vuosina 1737–1739 ja ylennettiin marsalkaksi 1740. Itävallan perimyssodassa hän hävisi Preussin kuningas Fredrik II Suuren johtamalle Preussin armeijalle Chotusitzin taistelussa 1742. Vuonna 1744 hän hyökkäsi johtamansa armeijan kanssa Elsassiin ja valtasi siitä suuren osan, mutta oli pakotettu palaamaan Böömiin Fredrikin liityttyä uudelleen sotaan ja vallattua Prahan 1745. Hän hävisi Fredrikille Hohenfriedburgin ja Soorin taisteluissa preussilaisten koukatessa kummallakin kerralla Lothringenin taistelulinjan sivustaan. Hän hävisi Itävallan Alankomaissa Rocouxin taistelun 1746 Morits Saksilaisen johtamalle Ranskan armeijalle.

Vuonna 1744 Lothringen meni naimisiin Maria Teresian siskon kanssa, ja oli siten tämän kaksinkertainen lanko. Avioliitto päättyi kuitenkin kestänyt puolison kuollessa jo seuraavana vuonna. Lothringenista tehtiin 1744 Itävallan Alankomaiden (nykyinen Belgia) kuvernööri, jossa tehtävässä hän jatkoi aina kuolemaansa saakka. Vuonna 1761 hänet valittiin Saksalaisen ritarikunnan suurmestariksi.

Takaisin Itävallan armeijan johtoon Lothringen kutsuttiin seitsenvuotisen sodan syttyessä 1756. Hän kohtasi tutun vastustajansa Fredrik Suuren uudestaan vuonna 1757 häviten tällä kertaa Prahan ja Leuthenin taistelut (Fredrik koukkasi sivustaan kummallakin kerralla). Näiden tappioiden jälkeen Lothringen erotettiin armeijan johdosta, ja hän lopetti uransa sotilaana.