Karl Öhlberger

Karl Öhlberger (30. huhtikuuta 1912 Sankt Pölten[1] – 9. lokakuuta 2001 Wien[2]) oli itävaltalainen fagotisti.[1]

Öhlberger opiskeli vuosina 1930–1936 Wienin musiikin ja esittävien taiteiden yliopistossa Wienin filharmonikkojen ensifagotistina silloin toimineen Karl Stroblin johdolla.[1][2] Hänet palkattiin lokakuussa 1936 soittamaan Wienin valtionoopperaan, ja hänestä tuli samalla Wienin filharmonikkojen aktiivinen jäsen. Hän pysyi Wienin filharmonikoissa, kunnes jäi eläkkeelle vuoden 1974 lopussa. Hän esiintyi sekä orkesterimuusikkona että orkesterin solistina. Hänen urallaan merkittävä teos oli Wolfgang Amadeus Mozartin fagottikonsertto (KV 191), jonka hän esitti solistina Karl Böhmin johdolla Wienissä, Karl Münchingerin johdolla Pariisissa ja kolmesti Paul Hindemithin johdolla filharmonikkojen ensimmäisellä Japanin-kiertueella.[1]

Öhlberger työskenteli myös kamarimuusikkona ja pedagogina. Hän opetti professorina Wienissä ja opetti monia filharmonikoissa sitten soittaneita muusikkoja. Hän sai mainetta myös puhallinsoittimille osoitetun kamarimusiikin opettajana.[1] Hänen oppilaisiinsa kuuluivat Emanuel Elola ja monet tämän oppilaat.[3] Öhlberger sai Itävallan tieteen ja taiteen kunniaristin (1967) sekä Wienin musiikin ja esittävien taiteiden yliopiston hopeisen (1988) ja kultaisen (1992) ansiomitalin.[2] Mozart-mitalin ja Wienin Mozart-yhdistyksen kunniajäsenyyden hän sai vuonna 1970. Hänestä tuli myös Suomen oboe- ja fagottiseuran kunniajäsen (1988), ja Sibelius-Akatemia myönsi hänelle Wegelius-mitalin.[3]

Öhlberger teki etydit Ludwig van Beethovenin 4. sinfonian[4] ja Igor Stravinskyn Kevätuhrin pohjalta.[5]

Öhlbergerin muistomessu järjestettiin Wienin Serviittikirkossa 3. marraskuuta 2001.[1] Karl oli fagotisti, kirjailija Camillo Öhlbergerin setä sekä fagotisti Reinhard ja oboisti Alexander Öhlbergerin setä.[2] Wienin musiikin ja esittävien taiteiden yliopistossa toimii Karl Öhlberger -studio.[6]