Karl-Vilhelm Grünn

Grünn kävi seitsemän luokkaa Vaasan ruotsalaista lyseota ja jatkoi opintojaan Leipzigin kauppakorkeakoulussa vuosina 1913–1914, mutta keskeytti opintonsa maailmansodan puhkeamisen takia ja palasi kotimaahan. Hän sai Ratsastuskoulutuksen Harjoituseskadroonassa vuonna 1919 ja Sotakorkeakoulun yleisen osaston hän suoritti vuosina 1924–1926 sekä konekivääri- ja kranaatinheitinkurssin Taistelukoulussa vuonna 1935. Hän suoritti useita virvoitusjuoma-alan opintomatkoja useisiin Euroopan maihin.[1][2]

Polangenin kurssilaisia räjäytysharjoituksessa. Etuoikealla saksalainen kouluttaja luutnantti Albert Mellis

Tämä Mäntän paperitehtaan konttorin virkailija liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 4. komppaniaan 13. tammikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hän otti osaa vuonna 1917 Polangenissa järjestetyille erikoiskursseille (pommarikurssi).[1][2]

Katso myös: Suomen sisällissota

Grünn astui Suomen armeijan palvelukseen 11. helmikuuta 1918 vänrikiksi ylennettynä ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan lähettiupseeriksi ja adjutantiksi 3. Jääkärirykmentin 5. jääkäripataljoonaan, josta hänet komennettiin adjutantiksi 17. huhtikuuta 1918 alkaen 5. jääkärirykmenttiin. Hän osallistui sisällissodassa taisteluihin Tampereella ja Karjalankannaksella.[1][2]

Grünn palveli sisällissodan jälkeen edelleen adjutanttina 5. Jääkärirykmentissä, josta muodostettiin myöhemmin Kuopion jalkaväkirykmentti n:o 4 ja sitten Tampereen Rykmentti. Hänet määrättiin 21. heinäkuuta 1918 alkaen 3. konekiväärikomppanian päälliköksi, josta hänet komennettiin 7. joulukuuta 1919 ja siirrettiin 14. toukokuuta 1920 yleisesikuntaupseeriksi 3. Divisioonan esikuntaan ja edelleen 14. joulukuuta 1921 talouspäälliköksi Kenttätykistörykmentti 3:een ja 28. marraskuuta 1923 alkaen vanhemmaksi toimistoupseeriksi Puolustusministeriön intendenttiosastoon sekä 1. tammikuuta 1927 alkaen Puolustusministeriön sota-asiain osaston vanhemmaksi toimistoupseeriksi ja 29. elokuuta 1928 alkaen nuoremmaksi toimistoesiupseeriksi. Tampereen rykmenttiin 1. pataljoonan komentajaksi hänet nimitettiin 21. joulukuuta 1933.[1][2]

Grünn osallistui talvisotaan Jalkaväkirykmentti 33:n komentajana (rykmentin nimi myöhemmin Jalkaväkirykmentti 6)[3] ja osallistui taisteluihin Pasurissa, Salmenkaidassa ja Kaskiselän lohkolla komentajana. Välirauhan aikana hän toimi Lahden suojeluskuntapiirin komentajana ja jatkosodan sytyttyä hänet komennettiin Jalkaväkirykmentti 22:n komentajaksi ja osallistui taisteluihin Korpiselän–Tuuloksen akselilla. Rykmentistä hänet siirrettiin vuonna 1941 erikoistehtäviin VI Armeijakuntaan ja osallistui taisteluihin Aunuksessa. Armeijakunnasta hänet komennettiin Päijänteen sotilasläänin komentajaksi ja Mikkelin varuskunnan päälliköksi vuonna 1942, missä tehtävässä oli vuoteen 1943 saakka, jolloin hänet siirrettiin uudelleen Lahden suojeluskuntapiirin komentajaksi, missä tehtävässä oli suojeluskuntien lakkauttamiseen saakka, jonka jälkeen hän erosi vakinaisesta palveluksesta ja siirtyi Lahden Mallasjuoma Oy:n toimitusjohtajaksi. Mallasjuoma Oy:n toimitusjohtajana hän oli vuoteen 1962 saakka.[2]

Grünn toimi Kuormitusohjeiden ja pakko-ottolautakuntien ajoneuvojen valintaa koskevia ohjeita laatineen komitean jäsenenä ja sihteerinä vuonna 1924 ja Helsingin komennuskomppanian supistamista suunnitelleen komitean puheenjohtajana vuonna 1927 sekä puolustuslaitoksen rauhanaikaisen varastokirjanpidon yksinkertaistuttamista ja kodifioimista suunnitelleen toimikunnan puheenjohtajana vuosina 1929–1930. Hän toimi 2. Divisioonan kunniatuomioistuimen jäsenenä vuosina 1935–1938. Hän toimi Lahden väestönsuojelulautakunnan varapuheenjohtajana vuosina 1939–1945 ja Lahden Aseveljet ry:n puheenjohtajana vuosina 1940–1944 ja kunniajäsenenä vuodesta 1944 alkaen. Lahden mallasjuoma Oy:n hallituksen jäsenenä hän oli vuodesta 1941 ja Lahden purjehdusseuran varakommodorina vuosina 1945–1948 sekä Lahden teollisuusseuran hallituksen jäsenenä ja varapuheenjohtajana vuosina 1947–1951 ja 1953–1961. Jyväskylän juomatehtaan hallituksen jäsenenä hän toimi vuosina 1957–1968 ja Antti Räsänen Oy:n hallituksen jäsenenä vuosina 1958–1968 sekä Hämeen Salvan päätoimittajana vuosina 1941–1944.[1][2]

• Kenttäpalveluksen opas kuvin ja sanoin, 1931.
• Tampereen Rykmentti 1918–1938 (toimituskunnan puheenjohtaja)[1][2]

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset		Kunniamerkit
Hilfsgruppenführer 31. toukokuuta 1917 Vänrikki 11. helmikuuta 1918 Luutnantti 16. toukokuuta 1919 Kapteeni 16. toukokuuta 1921 Majuri 16. toukokuuta 1927 Everstiluutnantti 16. toukokuuta 1931 Eversti 1940 Yleisesikuntaupseerin arvonimi 16. toukokuuta 1927		Vapaudenristi 2. lk. Vapaudenristi 3. lk. Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan 1. lk. ritarimerkki Vapaussodan muistomitali soljen kera Talvisodan muistomitali Jääkärimerkki Väestönsuojelun ansiomitali Suojeluskuntajärjestön rautainen ansioristi Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi

• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
• Öhquist, Harald: Talvisota minun näkökulmastani. Porvoo: WSOY 1950.