Makeinen

Makeiset eli karkit ovat syötäviä elintarvikkeita, joiden keskeinen ainesosa on sokeri tai muu makeutusaine. Makeisia ei syödä ravinnoksi, vaan lähinnä makeuden tuottaman mielihyvän vuoksi. Makeisten muita aineksia voivat olla esimerkiksi maito, hunaja, rasvat, tärkkelys, kaakao, hedelmät, pähkinät, manteli, liivate, lakritsi, arabikumi ja eräätselvennä hapot. Makeisissa käytetään yleensä runsaasti lisäaineita kuten väriaineita ja luontaisen kaltaisia aromeja.[1] Makeisia myydään sekä valmiiksi pakattuina että irtomakeisina.

Makeisia.

Makeislaadut
Pantterit ovat suosittuja Fazerin makeisia.

Makeiset voidaan jakaa ryhmiin niiden ominaisten tuotantoprosessien mukaisesti:[2]

Valmistusaineet
Makeishylly.

Makeisvalmistajat Suomessa

Suomessa on muutamia isoja makeisvalmistajia sekä useita pieniä paikallisia valmistajia, jotka keskittyvät yhteen tai muutamaan tuotteeseen. Suomen ja samalla Pohjoismaiden suurin makeisvalmistaja oli ruotsalais–suomalainen Cloetta Fazer, joka kuului Fazer-konserniin. Cloetan ja Fazerin tiet erosivat vuonna 2009. Fazerin menestystuotteita ovat Fazerin Sininen, Dumle, Ässä-makeiset, Pantterit, Geisha, Omar ja Pihlaja.

Myös norjalaisomisteinen Panda valmistaa makeisia Suomessa. Se tuottaa erilaisia lakritsi- ja suklaamakeisia. Pandan tuotemerkkejä ovat Panda Lakritsi, Pepe, LakuMix ja Juhlapöydän konvehdit.

Ruotsalaisomisteinen[5] Cloetta Suomi on kolmas Suomessa makeisia valmistava yritys. Pääosa sen tuotteista valmistetaan ulkomailla; Suomessa tehdään ainoastaan valumakeisia eli lähinnä hedelmäkarkkeja. Cloettan kansainvälisiä tuotemerkkejä ovat muun muassa Jenkki (purukumi), Mynthon (kurkkupastilli), Lauantaipussi, TV-karkkipussit ja Tupla.

Makeisten valmistus kotona

1900-luvun loppupuolelle saakka makeisia valmistettiin yleisesti myös kotioloissa. Valmistus tapahtuu yleisimmin karamellisoimalla sokeria ja käyttämällä muina aineksina vettä, kermaa ja siirappia sekä elintarvikevärejä ja mausteita kuten mantelia, kaakaojauhetta, etikkaa, vaniljaa, inkivääriä, mallasmehustetta ja marjamehuja. Valmis seos muotoillaan makeisiksi joko käsin tai kaadetaan uunipellille tai muulle tasaiselle, voidellulle alustalle ja leikataan annospaloiksi ennen kuin se ehtii kovettua.[6]

Katso myös

Lähteet

Viitteet
  1. Kaarina Turtia: Gastronomian sanakirja, s. 321. Otava, 2009. ISBN 978-951-1-18546-8.
  2. Niemelä, Mauri: Elintarvikeprosessit, s. 228. Anna-Maria Saarela, Paula Hyvönen, Sinikka Määttälä, Atte von Wright (toimittaneet). Savonia-ammattikorkeakoulu, 2010. ISBN 978-952-203-121-1.
  3. Kaarina Turtia: Gastronomian sanakirja, s. 228. Otava, 2009. ISBN 978-951-1-18546-8.
  4. Kaarina Turtia: Gastronomian sanakirja, s. 584. Otava, 2009. ISBN 978-951-1-18546-8.
  5. Cloetta shareholders Cloetta.com. Viitattu 2.4.2022. (englanniksi)
  6. Maija Suova (toim.): Emännän tietokirja I–II, 4. uudistettu laitos, s. 1143. WSOY, 1958.

    Kirjallisuutta
    • Jaatinen, Satu: Karkkipäivä: Sokerin synnystä makeaan elämään. Helsinki: Multikustannus, 2005. ISBN 952-468-078-5.
    • Kuusisto, Antti: Makein kirja, makean ja makeiskääreiden historiaa. Tampere: Apali Oy, 2013. ISBN 978-952-5877-33-5.

    Aiheesta muualla

    Suomessa toimivien makeisvalmistajien kotisivuja:

    Suklaasta:

     

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.