Karkeakarvainen kettuterrieri

Rodun syntymaa on n. 1500-luvun Englanti. Jo alun perin koiria oli kahta karvatyyppiä, sekä myös mustaruskea värimuunnos. Valkovoittoista väriä alettiin suosia pian sen jälkeen kun huomattiin tumman värin olevan huonompi luolametsästyksessä, koska koiria ammuttiin vahingossa riistaeläimenä. Rotu virallistettiin vuonna 1876 Englannissa, jolloin sileäkarvainen ja karkeakarvainen laskettiin yhdeksi roduksi, kunnes ne erotettiin toisistaan 1920-luvulla. Ensimmäiset yksilöt tuotiin suomeen 1900-luvulla, sileäkarvaista kettuterrieriä myöhemmin.

Karkeakarvainen kettuterrieri on säkäkorkeudeltaan vajaa 40 cm korkea, neliömäinen koira. Kallo on yhtä pitkä kuin kuono-osa, ja molemmat kapenevat hieman. Tummien silmien ilme on älykäs, kirsun pitää olla musta. Korvat ovat tukevat, pienet ja V:n muotoiset taittuessaan selvästi poskia kohti. Runko on lihaksikas ja tiivis. Raajojen tulee olla suorat ja tasapainoisesti kulmautuneet. Perinteisesti häntä on typistetty (Suomessa typistyskielto), pitkänä häntä ei saa kaartua selän päälle. Hampaiden pitää olla täydelliset ja tasapurennassa. Liikkeet suorat ja yhdensuuntaiset, takajaloissa joustava työntö. Karva on tiheää ja hyvin karkeaa. Runsaampi karvoitus kuonossa, kulmakarvoissa sekä jaloissa. Karkeakarvaisen kettuterrierin turkki on yleensä kirjava, eli siinä on pääosin ruskeaa, mustaa ja valkoista.

Karkeakarvaisen kettuterrierin turkki on mahdollisimman karkeaa ja hyvin tiheää. Se vaatii säännöllistä hoitoa, karva tulisi joko nyppiä tai trimmata koneella, 3–4 kertaa vuodessa. Nyppiminen ei satu koiraan, kun sen tekee oikeaan aikaan karvan ollessa ”kypsää”. Näyttelytrimmauksen tekeminen vie paljon aikaa ja on vaativaa.

Kettuterrieri on energinen ja temperamenttinen koirarotu. Muiden luolakoirien tavoin se on itsenäinen ja älykäs. Rotua pidetään myös seurakoirana, koska se on iloinen, reipas ja leikkisä. Aktiivisena rotuna se tarvitsee päivittäistä tekemistä, minkä määrä vaihtelee koiran ja sen tottumusten mukaan. Toiset kettuterrierit ovat dominoivia luonteeltaan, eivätkä ne välttämättä tule toimeen toisten koirien kanssa.

Suomessa karkeakarvainen kettuterrieri oli vuonna 1972 kahdeksanneksi suosituin koirarotu,[3] mutta 50 vuotta myöhemmin eli vuonna 2022 enää 123:nneksi suosituin[4].

Suomessa rodun kanta on hyvin tasokas. Rotu on jakautunut käyttö- ja näyttelylinjaisiin, ja niissä on eroja luonteissa ja ulkomuodossa. Vaikka rotu onkin suosituin seurakoirana, soveltuu se myös muuhun harrastamiseen ja käyttöön.

Kettuterrieri metsällä

Alkuperäisen käyttötarkoituksen mukaan rotua käytetään edelleen metsästyksessä. Metsästäjät käyttävät rotua myös haavoittuneiden eläinten jäljestämiseen ja vedestä lintuja noutavana koirana. Myös agilityssä kilpailee useita kettuterriereitä, muutamia myös tokossa. Kettuterrieri on hyvä harrastuskaveri moneen muuhunkin lajiin.

Rotu ei kuulu Suomen Kennelliiton PEVISA:an (Perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma), mutta jalostukseen käytettävien koirien tutkimista suositellaan. Koska rodun yksilöitä on tutkittu hyvin vähän, ei tarkkaa tietoa rodun terveystilanteesta ole. Rotuyhdistyksen vuonna 2005 tekemän terveyskyselyn mukaan suurimpina ongelmina karkeakarvaisilla kettuterriereillä on allergiat, iho-ongelmat ja korvatulehdukset.

• Suomen Kennelliitto: Karkeakarvainen kettuterrieri
• Suomen Kettuterrierit ry
• Helgan kotisivut