Karkeakarvainen istrianajokoira
Karkeakarvainen istrianajokoira (kroatiaksi: istarski oštrodlaki gonič) on kotoisin Kroatiasta. Rotu on jalostettu 1800-luvun puolivälissä ketun ja jäniksen metsästykseen. Rotua käytetään myös karkottavana lintukoirana ja villisian metsästykseen. Jotkut yksilöt osoittavat myös noutotaipumusta ja hakevat saaliin niin vedestä, kuin maalta.
Karkeakarvainen istrianajokoira | |
---|---|
Avaintiedot | |
Alkuperämaa | Kroatia |
Määrä | Suomessa rekisteröity 80[1] |
Alkuperäinen käyttö | villisian metsästys |
Nykyinen käyttö | ajava ja noutava metsästyskoira |
Muita nimityksiä | istarski oštrodlaki gonič, Istrian Coarse-haired Hound |
FCI-luokitus |
ryhmä 6 Ajavat ja jäljestävät koirat alaryhmä 1.2 Keskikokoiset ajavat koirat #152 |
Ulkonäkö | |
Paino | 16–28 kg |
Säkäkorkeus | 44–58 cm |
Väritys | valko-oranssi |
Kuvaus
Ulkonäkö
Säkä voi vaihdella huomattavasti, koska koiran ensisijainen käyttötarkoitus on metsästäminen. Rotua arvioidessa kiinnitetäänkin enemmän huomiota suorituskykyyn kuin ulkonäköön. Istrianajokoiran paino voi vaihdella 16–28 kg välillä ja säkäkorkeus on noin 44–58 cm. Nartun ihanne säkä on 50 cm ja uroksen ihanne 52 cm.
Rodun karkea karva on hyvin säänkestävä. Peitinkarva on noin 5–8 cm pitkää ja koiralla on pohjavilla. Koiran pääväri on puhtaan valkoinen ja siinä yleensä on oransseja laikkuja. Korvat ovat lupat ja häntä piiskamainen. Koiran yleisilmeeseen kuluvat tuuheat kulmakarvat ja viikset.
Luonne
Istrianajokoira ei sovi pelkästään seurakoiraksi, vaan tarvitsee metsästävän kodin. Koira on helposti koulutettavissa ja sitä käytetään paljon erilaisissa metsästysmuodoissa. Koiralla löytyy kuitenkin luonnetta, mutta se ei ole koskaan ihmiselle aggressiivinen.
Historiaa
Karkeakarvainen istrianajokoira on jalostettu lyhytkarvaisesta muodosta risteyttämällä sitä griffon vendeénin kanssa. Suomessa rotu on vielä melko harvinainen ja tuntematon. Ensimmäiset viisi karkeakarvaista istrianajokoiraa on tuotu Suomeen 2008 Serbiasta.
Lähteet
- Istrianajokoira, karkeakarvainen. KoiraNet-Jalostustietojärjestelmä. Haettu 2.2.2019.