Karkalin luonnonpuisto

Karkalin luonnonpuisto on luonnonpuisto Lohjan kaupungissa entisen Karjalohjan kunnan alueella Uudenmaan maakunnan länsiosassa. Puiston pinta-ala on yksi neliökilometri, ja se on perustettu vuonna 1964.[2] Luonnonpuisto sijaitsee Lohjanjärveen työntyvän pitkän Karkalinniemen kärjessä.[3] Se on perustettu suojelemaan erityisesti eteläsuomalaista lehtoluontoa. Alue siirtyi Metsäntutkimuslaitokselta Metsähallituksen hallintaan vuoden 2002 alussa.[4] Luonnonpuisto kuuluu samaan Natura-alueeseen läheisten Suuriniemen kärjen, Niemensaaren, Haapasaaren, Ämmänuuninkallion, Mailankallion ja Rinnemäen luonnonsuojelualueiden kanssa.[5]

Puisto on avoinna retkeilijöille, mutta siihen saa tutustua vain merkityillä reiteillä. Merkittyjä reittejä on noin kuusi kilometriä, ja ne muodostavat eripituisia rengasreittejä.[6] Rantautuminen puistoon on sallittu vain yhdellä rantautumispaikalla. Yöpyminen ja tulenteko puistossa on kokonaan kielletty.[4] Vuonna 2021 Karkalin luonnonpuistossa kävi 8 600 kävijää.[7]

Karkalinniemellä on ollut pysyvää asutusta 1500-luvulta lähtien. Nykyisen luonnonpuiston alueella sijaitsi kolme torppaa, joista viimeinen oli asuttu 1910-luvulle saakka. Arkkipiispa Gustaf Johansson rakennutti niemen kärkeen huvimajan vuonna 1902 ja raivautti alueelle polkuja pähkinöiden keruuta varten. Nykyisin alueen rakennuksista on jäljellä vain jäänteitä.[8]

Karkalinniemen kallioperä on kalkkipitoista.[5] Luonnonpuisto on lähes kokonaan lehtometsää ja etenkin pähkinäpensas kasvaa alueella runsaana. Suota on noin kaksi hehtaaria. Alueen keskellä on pieni niitty, joka pidetään niittämällä avoimena. Rannat ovat paikoin jyrkän kallioisia. Alueen kasvilajisto on huomattavan runsas. Puistosta on esimerkiksi tavattu 11 kämmekkälajia, joista merkittävin lienee punavalkku. Pesiviä lintulajeja on noin 40.[3] Selkärangattomista maininnan arvoisia ovat suomenlehtovähämittari sekä suorasuusulkukotilo.[5]

Metsäkuusi on runsastunut voimakkaasti luonnonpuiston lehdoissa. Vuosina 2007–2009 Metsähallitus teki lehtojenhoitoa viidesosalla luonnonpuiston pinta-alasta. Työssä raivattiin edustavien lehtolaikkujen sekä lehtipuiden ympäriltä kuusia. Metsähallituksen mukaan metsänhoidolla parannettiin alueen lehtojen uhanalaisten eliöiden ja vaateliaan kasvillisuuden elinoloja. Kuusia oli kaadettu luonnonpuistosta viimeksi 1980-luvulla.[9]