Kiihtyvä kasautuminen

Kiihtyvä kasautuminen (engl. runaway accretion) on tähtitieteessä aurinkokunnan planeettojen syntyä selittävässä kasautumisteoriassa vaihe, jossa pienistä planetesimaaleista kasautui toisiinsa törmäilemällä kiihtyvällä vauhdilla planeettojen alkioita ennen oligarkkivaihetta, jossa kasvu tapahtui hitaammin.

 

Kiihtyvän kasvun kasvuvauhti on verrannollinen kappalten massan 4/3 potenssiin, oligarkkivaiheen kasvu vain massan 2/3:een.[1] Kiihtyvä kasvu päättyi, kun oli syntynyt monia "oligarkkeja", suuria kappaleita. Niiden koko oli noin 10-6 -- 10-5 Maan massaa[1] eli suunnilleen 100 km.[2]

Tämä saadaan yhtälöstä

2ΣMM > Σmm ,

missä

  • ΣM Suurimpien planetesimaalien pintatiheys
  • M Suurimman planetesimaalin massa
  • Σm Pienimpinen planetesimaalien pintatiheys
  • m Pienen planetesimaalin massa

Suurimman kappaleen koko oli noin 0,01 Maan massaa. Alussa syntyi kasaavissa törmäyksissä sattumalta muutamia muita suurempia kappaleita. Kiihtyvä kasvu johtui siitä, että suurempiin planetesimaaleihin tapahtui niiden suuremman vetovoiman takia enemmän kasaavia törmäyksiä, ja suuremmat planetesimaalit lakaisivat oman painovoimavaikutusalueensa puhtaaksi.

Lähteet
  1. C.P. Dullemond: The formation of stars and planets mpia.de. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 27.5.2007. (englanniksi)
  2. http://www.astro.utoronto.ca/~mhvk/SFMINI/planet_accretion.ppt

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.