Karjarutto

Karjarutto oli helposti leviävä märehtijöiden tartuntatauti. Sitä aiheuttavaa virusta kutsutaan karjaruton saksankielisen nimen mukaan Rinderpest-virukseksi.

Hollannissa puhjennutta karjaruttoepidemiaa kuvaava piirros 1800-luvulta.

Karjarutto on tuhoisa eläintauti, ja kuolleisuus aiemmin virukselle altistumattomissa populaatioissa voi lähennellä sataa prosenttia. Tauti leviää lähinnä kosketuksen ja saastuneen juomaveden kautta mutta myös pisaratartuntana.

Karjaruttoepidemiat ovat historiassa olleet yleisiä varsinkin sotien ja sotaretkien yhteydessä. Eurooppa kärsi erityisen pahoista epidemioista 1700-luvulla. Britanniassa oli maanlaajuinen epidemia vuosina 1865–1866. Myöhemmin 1890-luvulla karjarutto surmasi arviolta 80–90 prosenttia karjasta eteläisessä Afrikassa ja Afrikan sarvessa. Vuosina 1982–1984 Afrikassa raivonnut epidemia aiheutti arviolta 500 miljoonan dollarin taloudelliset vahingot karjan menetyksinä. Ihmisen mukana kulkeutunut karjarutto onkin määritelty yhdeksi maailman sadasta haitallisimmasta vieraslajista[1].

Rokotteita karjaruttoa vastaan on kokeiltu 1700-luvulta saakka vaihtelevin tuloksin. Luotettava rokote tautiin valmistui 1960-luvulla. Syksyllä 2010 YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO ilmoitti katsovansa, että tauti on hävitetty maailmasta sekä lopettavansa sen seurannan.[2] Viimeinen esiintymä oli Keniassa vuonna 2001.[3] Rinderpest-virus olisi näin ollen isorokon jälkeen toinen ihmisen tietoisesti hävittämä taudinaiheuttaja. Kesäkuussa 2011 kansainvälinen eilntarvike- ja maatalousjärjestö FAO julisti karjaruton hävitetyksi maapallolta.

Karjaruttovirus oli läheistä sukua tuhkarokkovirukselle, jonka onkin arveltu syntyneen sen muunnoksena.[4][5]

Lähteet
  1. 100 of the World's Worst Invasive Alien Species Issg.org. Global Invasive Species Database. Arkistoitu 2.4.2016. Viitattu 29.3.2011. (englanniksi)
  2. Rinderpest virus has been wiped out, scientists say 14.10.2010. BBC News. Viitattu 15.10.2010. (englanniksi)
  3. Jani Kaaro: Karjarutto on nyt hävitetty maailmasta 15.10.2010. Helsingin Sanomat. Viitattu 15.10.2010.
  4. Jared Diamond: ”Karjan tappava lahja”, Tykit, taudit ja teräs: Ihmisen ihmiskuntien kohtalot, s. 223. Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Terra Cognita, 2003. ISBN 952-5202-56-9.
  5. Yuki Furuse, Akira Suzuki, Hitoshi Oshitani: Origin of measles virus: divergence from rinderpest virus between the 11th and 12th centuries. Virology Journal, 4.3.2010, 7. vsk, nro 52. doi:10.1186/1743-422X-7-52. Artikkelin verkkoversio.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.