Karjalan kieli

Karjalan kaikkien murteiden puhujia arvioidaan olevan yhteensä noin 60 000 – 95 000,[6] joten se on puhujamäärältään itämerensuomalaisista kielistä suomen ja viron jälkeen kolmanneksi suurin. Karjalaa puhutaan Venäjällä Karjalan tasavallassa eli Itä-Karjalassa sekä Tverin karjalaisalueilla, jossa sitä puhuvat karjalaiset. Suomessa sitä puhuvat suomen karjalankieliset, joista osa identifioituu edellä mainittuun karjalaisten kansaan, kun taas osa kokee kuuluvansa suomalaisiin lukeutuvaan karjalaisten heimoon. Se on samaa jatkumoa karjalaisten kansan kanssa.[7] Karjalan kieli on sekä Venäjällä että Suomessa vakavasti uhanalainen.[8]

Karjalan kielen sisäiset murre-erot ovat suuret, eikä yhteisen kirjakielen luominen kaikille karjalaisille ole vielä onnistunut. Tavallisesti karjalan kielessä erotetaan kaksi päämuotoa: varsinaiskarjala ja livvinkarjala eli aunuksenkarjala. Aiemmin karjalan muotona pidetty lyydi luetaan nykyään yleensä omaksi kielekseen.[9][10] Varsinaiskarjalassa erottuvat edelleen pohjoiset vienalaismurteet ja eteläisempi karjala, johon kuuluu myös Tverin karjalaissaarekkeiden kieli.[11]

Historiallisesti karjalan kieli polveutuu Laatokan länsiosan tuntumassa yli tuhat vuotta sitten puhutusta pohjoisitämerensuomalaisesta kielimuodosta, jota tutkimuksessa on tapana nimittää muinaiskarjalaksi. Saman kielimuodon jatkajia ovat Suomen Etelä-Karjalassa, Kannaksella ja inkerinsuomalaisten parissa puhutut suomen kielen kaakkoismurteet sekä Suomen Pohjois-Karjalan murre, joka kielitieteellisesti kuuluu suomen savolaismurteisiin.[12] Lisäksi muinaiskarjalasta polveutuu inkeroisen kieli, jota ei tule sekoittaa Inkerin alueen suomen kielen murteisiin. Mitään näistä ei lueta karjalan kieleen kuuluviksi. Kielitieteeseen perehtymättömille suomalaisille karjalan kielen ja suomen kielen niin sanottujen karjalaismurteiden (kaakkois- ja itäisten savolaismurteiden) ero on usein epäselvä.[13]

Vielä 1950-luvulla karjalan kieli luokiteltiin usein suomen murteeksi. Kysymys siitä, onko karjala oma kielensä vai murre, on ollut pitkälti poliittinen. Siihen ovat vaikuttaneet myös Kalevala, jonka pohjana olleen kansanrunouden alkuperäinen kieli, varsinaiskarjalan kielen vienalaismurre, on hyvin lähellä suomen kieltä. Vaikutuksensa on myös karelianismin perinteellä, jonka mukaan karjalaisuus nähtiin jonkinlaisena alkuperäisen suomalaisuuden aarreaittana. 1930-luvulla ja jatkosodan aikana heimoaktivistit näkivät karjalan "suomalaisuuden" yhtenä syynä liittää Itä-Karjala osaksi Suomea. Toisaalta heimoaatteeseen on aina kuulunut suomen sukukansojen auttaminen.[14]

Karjalan menetys toisen maailmansodan päätteeksi Neuvostoliitolle oli vakava isku karjalan kielelle.[8] Suomessa karjalan kielen hiipumista on edesauttanut se, että karjalaiset nähtiin suomalaisina ja heidän kulttuurinsa ja kielensä sulautuivat hyvin nopeasti suomalaiseen kulttuuriin niiden samankaltaisuuden vuoksi.[8] Toisaalta karjalaa saatettiin kieltää puhumasta esimerkiksi kouluissa tai jopa Karjalan liiton tilaisuuksissa.[8] Mainzin yliopiston kielitieteen professori Anneli Sarhimaa pitää karjalan asemaa ihmisoikeuskysymyksenä.[8]

Venäjällä karjalan kielen puhujien määrä on 1900-luvun jälkipuoliskolla jatkuvasti huvennut. Kun vuonna 1926 karjalaisia oli Karjalan tasavallassa yli satatuhatta ja Tverin karjalaisalueilla yli 140 000, ja näistä lähes kaikki puhuivat karjalaa, vuoden 2010 väestönlaskennassa karjalaa ilmoitti koko Venäjän federaatiossa puhuvansa enää 25 600. Näistä suurin osa kuuluu vanhempiin ikäluokkiin. Karjalan kielen siirtyminen lapsille ja nuorille on vakavasti vaarantunut. Jokseenkin kaikki Venäjän karjalaiset puhuvat venäjää, monet käytännössä jopa sujuvammin kuin karjalaa; heikommin venäjää osaavia on korkeintaan kaikkein vanhimmassa sukupolvessa. Venäjää käytetään yleensä kodin ulkopuolella ja etenkin kaupungeissa. Karjalan tasavallan asukkaista suuri enemmistö on venäjänkielisiä, ja näistä vain harva yleensä osaa karjalaa, joten karjalan kielestä on tullut perheiden ja maaseudun pienten karjalaisyhteisöjen sisäinen kieli.[15]

Karjalan tasavallassa karjalan kieltä suojelemaan on vuonna 2004 säädetty erillinen laki, mutta karjalalla ei ole virallisen kielen asemaa.[16] Karjalaksi ilmestyy sanomalehti Oma Mua, jossa nykyään julkaistaan kirjoituksia sekä aunuksen- että vienankarjalaksi, sekä satunnaisia artikkeleita muissakin lehdissä. Karjalan tasavallassa myös lähetetään säännöllisesti jonkin verran karjalankielistä radio- ja toisinaan TV-ohjelmaa.[17] Karjalaa opetetaan joissakin Karjalan tasavallan ja Tverin karjalaisalueen kouluissa oppiaineena, mutta koulujen opetuskielenä sitä ei käytetä, eivätkä karjalan oppitunnit sielläkään, missä niitä on tarjolla, näytä kunnolla tukevan elävää kaksikielisyyttä tai karjalan kielen käyttöä koulun ulkopuolella.[18]

Karjalan kielen kirjallista viljelyä aloitteli Venäjällä 1800-luvulla ortodoksinen kirkko, joka julkaisi jonkin verran uskonnollista ja opetuskirjallisuutta. Lokakuun vallankumouksen jälkeen, kun monille Neuvostoliiton vähemmistöille kehitettiin kirjakieli, karjala jäi tämän kehityksen ulkopuolelle: Karjalan tasavallassa valtaa pitivät suomalaiset emigrantit, jotka ottivat käyttöön viralliseksi kieleksi venäjän rinnalle suomen. (Tämä järjestely sopi vienankarjalaisille, joiden oma kieli oli suomen kieltä hyvin lähellä.) Tverin alueen karjalaisille sitä vastoin kehitettiin 1930-luvun alussa latinalaiseen kirjaimistoon perustuva kirjakieli. Vasta 1930-luvun loppupuolella, kun poliittinen linja muuttui ja Karjalan tasavallan suomalaisjohdosta suuri osa joutui Stalinin vainojen uhriksi, suomi menetti virallisen kielen aseman, ja professori Dmitri Bubrih kollegoineen sai tehtäväkseen kehittää kaikille karjalaisille yhteisen kirjakielen, joka perustuisi kyrilliseen kirjaimistoon. Tämä kieli ehti olla käytössä vain pari vuotta: Suomen talvisodan ja Karjalais-suomalaisen neuvostotasavallan perustamisen yhteydessä viralliseksi kieleksi venäjän rinnalle palautettiin suomi. Näin Karjalasta tuli ainoa neuvostotasavalta, jonka "nimikkokansan" kieli ei saanut omaa kirjakieltään.[19]

Дядя Римусан Суарнат ("Djadja Rimusan Suarnat", Tales of Uncle Remus, Joel Chandler Harris), 1939. Kyrillistä kirjaimistoa käyttävällä karjalan kielellä ilmestyi oppi- ja valistuskirjallisuutta, myös tämä käännös suosituista eläinsaduista.

Karjalan kirjakielen kehittämistä ja standardointia alettiin puuhata uudelleen 1980-luvun lopulla. Yhteistä kirjakieltä kaikille karjalaisille ei suurten murre-erojen takia ole edelleenkään pystytty kehittämään. Tällä hetkellä Venäjän Karjalassa käytetään kirjallisesti sekä livvin- että vienan-, jossain määrin myös eteläkarjalaa; tverinkarjalaiset ovat myös kehittäneet omaa kirjakieltään. Nämä kielet käyttävät kaikki latinalaista kirjaimistoa[20].

Vuonna 2017 rapartisti Ondrei julkaisi maailman ensimmäinen karjalankielisen rapalbumin (Karelication) livvin kielellä.[21] Vuonna 2018 Irina Novak ja Irina Komissarova laativat tverinkarjalalle oppikirjan Miun harpaukšet karielan kieleh, ja se julkaistiin marraskuussa 2019.[22]

Pääartikkeli: Suomen karjalankieliset

Toiseen maailmansotaan asti karjalan kieltä puhuttiin Suomessa Raja-Karjalan alueella. Siihen kuuluivat Suojärvi, Salmi, Korpiselkä, Suistamo, Impilahti ja Soanlahti. Lisäksi karjalan kielen murteita käytettiin Ilomantsin itäosassa, Suomussalmen ja Kuhmon parissa vienalaiskylässä ja muualla Oulun läänin alueella Venäjän vallankumousta Suomeen paenneiden vienankarjalaisten parissa. Salmissa ja Suojärven itäosissa niin sanotussa Hyrsylän mutkassa puhuttu kielimuoto oli livviä eli aunuksenkarjalaa.

Koska karjalan kieltä ei virallisesti pidetty omana kielenään vaan suomen murteena, tarkkoja tietoja karjalankielisten lukumäärästä ei ole, mutta eräänä lähtökohtana voidaan pitää Raja-Karjalassa asuneiden ortodoksien määrää, joka vuonna 1939 oli yli 36 000 henkeä.[23] Näistä arviolta 29 000 henkeä puhui karjalaa äidinkielenään.[23] Suomen karjalankielisten määrään vaikuttivat myös Itä-Karjalasta 1920-luvulla saapuneet Repolan ja Porajärven pakolaiset sekä vienankarjalaiset; vienalaisia muutti Suomeen tuhansia jo autonomian aikana, ja vuosina 1918–1922 heitä saapui pakolaisina arviolta 11 500, joista osa tosin palasi olojen rauhoituttua takaisin kotiseuduilleen.[24] Täten on arvioitu, että Suomessa oli talvisodan alkaessa ainakin 33 000–34 000 henkeä, joiden äidinkieli oli karjala.[23]

Karjalan kieli jakautuu kahteen päämurteeseen: varsinaiskarjalaan ja livvinkarjalaan eli aunuksenkarjalaan.[36][37] Tarkempi murrejako voidaan esittää seuraavasti:

Karjalan kieltä yhdistävät suomen kielen itäisiin murteisiin esimerkiksi pitkien a- ja ä-vokaalien diftongiutuminen (moa ‘maa’, peä ‘pää’), verbien yksikön kolmannen persoonan vartalovokaali e:n labiaalistuminen o:ksi tai ö:ksi (mänöy ~ menöy ‘menee’, tulou ‘tulee’) sekä tiettyjen konsonanttien liudentuminen (alkuperäisen) i:n tai j:n edellä (män'i ~ men'i ‘meni’, vrt. savolaismurteiden mänj). Suomen yleiskielestä poikkeavia ja useimmille itämurteillekin outoja äännepiirteitä taas ovat esimerkiksi h:n säilyminen sanojen jälkitavuissa (terveh ‘terve’, perttih ‘pirttiin’, kindahat ‘kintaat’) sekä jälkitavujen pitkien vokaalien diftongiutuminen (voattiet ‘vaatteet’, maguan ‘makaan’).

Suomalaisen silmään pistävä erikoispiirre on klusiilien (k, p, t) sekä s:n soinnillistuminen sanan sisällä soinnillisessa ympäristössä: poiga ~ poigu ‘poika’, lindu ‘lintu’, käzi ‘käsi’. Tämä puuttuu kuitenkin vienalaismurteista, joissa k, p ja t ääntyvät samaan tapaan kuin suomessa.

Karjalassa suomen s:ää vastaa toisinaan suhu-š, eri murteissa erilaisin ehdoin. Vienankarjalassa s on yleensä muuttunut suhu-s:n tapaiseksi, paitsi jos sitä seuraava i liudentaa sen. Aunuksenkarjalassa taas š tai sen soinnillinen muoto ž esiintyy tyypillisesti alkuperäisen i:n jäljessä: ižä ‘isä’, lašku ‘laiska’, muštan (~ varsinaiskarjalan muissan) ‘muistan’. Karjalassa esiintyy myös usein affrikaattoja (soinniton tš eli č, soinnillinen dž), esim. čondžoi ‘kirppu’, ruočči ‘ruotsi, luterilainen (suomalainen)’.

Astevaihtelu toimii karjalassa hieman toisin kuin suomessa. Aunuksenkarjalassa jotkin suomessa ja karjalassa vaihtelevat konsonanttiyhtymät eivät vaihtele lainkaan (lähten ‘lähden’), varsinaiskarjalassa taas vaihtelevat esimerkiksi sk, st ja tk (muissan ‘muistan’, matan ‘matkan’). Lyydissä astevaihtelu koskee vain kaksoiskonsonantteja, yksinäiskonsonantteja ei lainkaan.

Muoto-opissa karjalan kielen tyypillisiä piirteitä ovat esimerkiksi verbien refleksiivitaivutus (pezietšen ~ pežeten ‘peseydyn’) sekä ns. passiivin käyttö monikon kolmannen persoonan sijasta (hyö tullah ‘he tulevat’, “he tullaan”).

Suomalaisen silmään pistävät karjalan kielessä lukuisat venäjän- ja kirkkoslaavinkieliset lainasanat, kuten esimerkiksi šĺupka (ven. шлюпка, ‘vene’) ja malittu, malitvo (kirkkoslaaviksi молитва, ‘rukous’). Niitä on vienalaismurteissa vähemmän kuin eteläisemmissä karjalan kielen murteissa.

Karjalan kielen käyttäminen ja kehittäminen Internetissä on noussut tärkeään asemaan karjalan käytön ja elvyttämisen kannalta. Internetiin muodostuva karjalan kielen virtuaalinen kielimaisema tukee kielen käyttöä, nostaa kielen arvoa ja vaikuttaa kielen käyttäjien kieli-identiteettiin. Monelle karjalan kielen taitoiselle karjalan kielen käyttö verkossa ja sosiaalisessa mediassa on ainoa mahdollisuus ylläpitää ja kehittää kielitaitoaan.[39]

Suurin osa karjalankielisistä sivustoista on erilaisten seurojen tekemiä ja vapaaehtoisvoimin kehiteltyjä. Karjalankielisiä versioita verkkosivuistaan ovat myös tehneet erilaiset tutkimushankkeet, lehdet, yksityiset henkilöt ja yritykset. Vuonna 2015 Yleisradio aloitti karjalankieliset uutislähetykset, mikä oli kielen kannalta hyvin merkittävää.[5]

Vuonna 2016 Itä-Suomen yliopiston tutkijan Ilia Moshnikovin mukaan yksikään hänen tutkimusaineistoonsa kuuluva sivusto ei ollut esimerkiksi valtion, kunnan, piirin tai kaupungin tekemä. Moshnikovin mukaan karjalan kieltä olisi lisättävä muun muassa julkisen sektorin verkkosivuille. Monikielisten sivustojen suunnittelussa olisi myös otettava huomioon karjalan kieli. Hän katsoo, että kielitaitoisten ammattikääntäjien koulutusta on jatkettava. Digitaalisia tuotteita, kuten erilaisia monikielisiä sovelluksia ja pelejä on kehiteltävä, ja sosiaalisen median käyttöliittymiä on käännettävä karjalaksi. Pienetkin karjalan kielen näkyvyyttä lisäävät teot tukevat karjalan kielen elvytystä, Moshnikov katsoo. Esimerkiksi tästä hän nostaa livvinkarjalankielisen Wikipedian.[40]

Uusi testamentti on käännetty karjalaksi vuonna 2011.[41]

»Kai rahvas roittahes vällinny da taza-arvozinnu omas arvos da oigevuksis. Jogahizele heis on annettu mieli da omatundo da heil vältämättäh pidäy olla keskenäh, kui vellil.»

Suomeksi:
»Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.»

(YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 1. artikla) [42]

• Karjalan kielen sanakirja
• Burlakat
• Santtu Karhu & Talvisovat
• Oma Mua

• Markianova, L. F. & Mensonen, Aaro: Opastummo karjalakse: Lugemistu aiguzile. Karjalan kielen seuran julkaisuja n:o 2. Joensuu: Ilias: Petroskoi: Verso: Joensuu: Karjalan kielen seura, 2006. ISBN 952-5309-95-9.
• Markianova, Ljudmila & Pyöli, Raija: Sanakirja suomi–karjala. Kuopio: Salmi-säätiö, 2008. ISBN 978-952-92-4045-6.
• Harakka, Paavo: Sunduga, Täyzi kuaskoi, runoloi da näytelmie. Joensuu: Suojärven Pitäjäseura ry, 1989. ISBN 952-90101-7-6
• Sarhimaa, Anneli: Karjalan kieli Suomessa: ELDIA-projektin tuloksia. Mainz: ELDIA, 2015. Teoksen verkkoversio.
• Sarhimaa, Anneli: Vaietut ja vaiennetut: Karjalankieliset karjalaiset Suomessa. Tietolipas, 256. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2017. ISSN 0562-6129. ISBN 978-952-222-890-1.
• Karjalainen, Heini et alii: Karelian in Russia: ELDIA Case-Specific Report. Mainz: ELDIA, 2013. Teoksen verkkoversio.
• Miikkulainen, Raija (toim.): Karjala – kieli, murre ja paikka. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja, 129. Kotus, 2004. ISSN 0355-5437. ISBN 952-5446-08-5. Teoksen verkkoversio.

• Livvinkarjalan Wikipedia
• Karjalankielinen Wikipedia hautomossa
• Karjalan kielen seura.
• Karjalan kielet. Kotimaisten kielten keskus.
• Karjalan kielen sanakirja. Kotimaisten kielten keskus.
• Livvinkielisiä paginoita. (Arkistoitu – Internet Archive)
• Outi Tánczos: Kotoperäiset kielet monikielisessä Suomessa – Millainen on karjalan kielen asema? Tieteessä tapahtuu, 9.6.2022, viitattu 10.5.2023
• Raamatun tekstejä luettavissa ja kuunneltavissa aunuksenkarjalaksi.
• Raamatun tekstejä luettavissa ja kuunneltavissa vienankarjalaksi.
• Raja-Karjala-foorumi. (Arkistoitu – Internet Archive) Keskustelupalsta suomeksi ja karjalaksi.
• Vepsän-karjalan-suomen sanasto. (Arkistoitu – Internet Archive)
• Talvisovat rokkaa Karjalan puolesta. Ylen Elävä arkisto.
• Yle Uudizet karjalakse: tuoreimmat