Karjalan kannaksen suojajoukkotaistelut talvisodassa

Suojajoukkotaistelut olivat talvisodan alussa käytyjä viivytystaisteluita, joissa suomalaiset joukot hidastivat Neuvostoliiton etenemistä. Ne alkoivat 30. marraskuuta 1939, ja niiden katsotaan päättyneen 5.–6. joulukuuta 1939, Kannaksella, kun suojajoukot vetäytyivät kenttäarmeijan pääasemien taakse lepoon reserviin.

Karjalan kannaksen suojajoukkotaistelut talvisodassa
Osa talvisotaa
Päivämäärä:

30. marraskuuta 1939 - 7. joulukuuta 1939

Paikka:

Karjalankannas

Lopputulos:

Karjalankannaksen taistelut alkoivat Mannerheim-linjalla.

Osapuolet

 Suomi, Suojajoukot

 Neuvostoliitto

Komentajat

Carl Gustaf Emil Mannerheim
Vahvuudet

noin 30 000 sotilasta
  • noin 200 000 sotilasta
  • 1500 panssaroitua ajoneuvoa
  • 900 tykkiä ja kranaatinheitintä
Tappiot
  • 133 kaatunutta
  • 250 haavoittunutta
  • 59 kadonnutta
  • 20 loikkasi Neuvostoliittoon
Talvisodan taistelut
Mainilan laukaukset • Tolvajärvi–Ägläjärvi • Kelja • Karjalankannas • Suomussalmi • Taipale • Summa • Raatteen tie • Laatokan Karjalan mottitaistelut • Kollaa • Viipurinlahti
Neuvostojoukot ylittämässä Rajajokea sodan alussa.

Suojajoukkojen viivytystaistelun tuloksena pääpuolustusasemiksi vakiintui lounaasta kaakkoon lueteltuna linja: Kyrönniemi, Kuolemajärvi, Hatjakanlahdenjärvi, Muojaanjärvi, Salmenkaita ja Vuoksi II armeijakunnan rintamavastuualueella ja Vuoksi, Suvanto ja Taipaleenjoki III armeijakunnan osalta.

Suojajoukkotaisteluiden tuloksena Kannakselle oli ehditty ryhmittää Suomen II ja III armeijakunta puolustusasemiin torjuntataisteluita varten siten, että II armeijakunta komentopaikkanaan Viipuri vastasi puolustuksesta Vuoksen etelä- ja kaakkoispuolella etelästä pohjoiseen päin katsottuna 4., 5. ja 11. divisioonan voimin ja III armeijakunta Vuoksen pohjoispuolella 8. ja 10. divisioonan voimin Laatokkaan saakka pitäen komentopaikkanaan Räisälää.

Vajaan viikon viivytystaisteluista muodostui suomalaisille joukoille tappiota noin 400 sotilasta, joista 133 kaatui ja 79 katosi. Tappiot olivat 1,4 % joukkojen kokonaismäärästä, mitä on pidettävä verrattain vähäisenä.[1]

Neuvostoliiton joukot ja tavoitteet sodan alussa

Puna-armeijan Karjalankannaksella toimineiden joukkojen tavoitteena oli talvisodan aikana lyödä Suomen puolustusvoimat taistelualueellaan. Hyökkäyksen painopisteeksi oli määrätty Viipurin ja Leningradin välisen rautatien suunta.[2]

Talvisodan alkaessa Karjalan kannaksella hyökkäsi Suomen alueelle 2. luokan armeijakomentaja V. Jakovlev komentama Neuvostoliiton 7. armeija, johon kuului sodan alkaessa yhteensä yhdeksän divisioonaa ja panssariarmeijakunta. Alueelle oli siis ilmeisesti keskitetty lähes 200 000 miestä, noin 1500 panssaroitua ajoneuvoa sekä noin 900 tykkiä ja kranaatinheitintä.[2]

Suomalaisjoukkojen tavoite
Suojajoukkotaistelut käytiin noin 20–50 kilometriä syvällä alueella valtakunnan rajan ja pääaseman välissä.

Suomalaisten suojajoukkojen alkuperäisenä tehtävänä oli viivyttää neuvostojoukkojen etenemistä valtakunnan alueelle niin kauan, että liikekannallepanon myötä perustetuilla kenttäarmeijan joukoilla olisi ollut riittävästi aikaa keskittää joukkonsa pääpuolustusasemaan.

Suomessa toteutettiin kuitenkin yleinen liikekannallepano ylimääräisten harjoitusten nimellä jo viikkoja ennen talvisodan alkua, joten alkuperäinen tehtävä ei ollut enää ajankohtainen. Päämajan näkemyksen mukaan suojajoukkojen olisi kuitenkin omalla aktiivisella viivyttämisellään kulutettava neuvostoliiton hyökkääviä joukkoja ennen pääpuolustusasemassa käytäviä taisteluita. Pääpuolustusasemaa ryhdyttiin myöhemmin kutsumaan nimellä Mannerheim-linja.

Suomalaiset suojajoukot oli jaettu neljään eri ryhmään, jotka olivat:

  • Uudenkirkon ryhmä
  • Muolaan ryhmä
  • Lipolan ryhmä
  • Raudun ryhmä

Uudenkirkon ryhmä
Pääartikkeli: Uudenkirkon ryhmä

Uudenkirkon ryhmä oli alistettu II armeijakunnan esikunnan alaisuuteen. Ryhmään kuulunut osasto Karhu vastasi pääasiassa viivytystaistelusta Viipurin ja Leningradin välisen maantien suunnassa ja osasto Alfthanin vastuulla oli mainittujen kaupunkien välisen rautatien suunta. Lähimmäksi rajaa olivat ryhmittyneenä 1.RajaK, 2.RajaK ja JP 1.[3]

Muolaan ryhmä
Pääartikkeli: Muolaan ryhmä

Muolaan ryhmä keskitettiin 14. syyskuuta – 9. lokakuuta 1939 Karjalan kannaksen Polviselän (Kivennapa), Kekrolan, Kivennavan, Joutselän alueelle ja asettui siellä rakentamaan viivytysasemaa.[4] Sodan alettua 30. marraskuuta ryhmä viivytti viiden päivän ajan Puna-armeijaa, minkä jälkeen se vetäytyi päävastarinta-aseman taakse Perkjärven, Muolajärven ja Punnusjärven välisellä alueella.[5]

Lipolan ryhmä
Pääartikkeli: Lipolan ryhmä

Lipolan ryhmä oli alistettu 11. divisioonan esikunnalle ja oli keskitetty Pulkkisen, Lipolaan ja Valkjärven kaakkoispuolelle.

Raudun ryhmä
Pääartikkeli: Raudun ryhmä

Raudun ryhmä oli alistettu suoraan III armeijakunnan esikunnalle. Sen vastuualueena oli Raudun ja Metsäpirtin alue rajalta Vuokselle asti.

Suomalaisten tappiot suojajoukkotaisteluissa

Suomalaisten tappioista suojajoukkotaisteluiden aikana ei ole olemassa täysin luotettavaa tilastointia, koska eräiden joukkojen osalta tilastot ovat puutteellisia. Kokonaistappioiden voidaan laskea olevan kuitenkin noin 400 miestä, joista yli 130 lasketaan kaatuneisiin. Kadonneita lasketaan olevan noin 80, joiden suhteellisen suureen määrään vaikuttivat noin 20 miestä, jotka loikkasivat neuvostojoukkojen puolelle Er.P 4:stä sodan alkupäivinä. Haavoittuneiden lukumääräksi muodostuu näin noin 250 miestä.[6]

Lähteet
  • Talvisodan historia. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1991. ISBN 951-0-17565-X.
  • Jorma Järventaus jne.: Suomi sodassa. Helsinki: Valitut Palat, 1983. ISBN 951-9078-94-0.

Viitteet
  1. Talvisota Kronikka, sivu 26
  2. Jorma Järventaus jne.: "Suomi sodassa" s. 50
  3. Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 2 s. 34
  4. Sotatieteen Laitos: ”3.luku”, Talvisodan historia 1, s. 89–103. Suojajoukkojen perustaminen ja keskittäminen. WSOY, 1977. ISBN 951-0-08146-9.
  5. ”2. luku”, Talvisodan historia 2, s. 33–47. Suojajoukkotaistelut. WSOY, 1978. ISBN 951-0-08147-7.
  6. Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 2 s. 47
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.