Karjalainen ruokaperinne

Karjalaiset ovat tunnettuja vieraanvaraisuudesta. Pöydässä riitti syötävää satunnaiselle kulkijalle niin kuin talonväellekin. Karjalaistalossa ruokaa ja juomaa tarjottiin useaan otteeseen, vieraan täytyy huomata itse minkä verran voi ottaa vieraanvaraisuutta vastaan. Karjalaiset eivät kyläilleet ilman tuomisia.

Pidot ovat olleet aina karjalalaisille suuri tapahtuma. Niitä pidettiin häissä, ristiäisissä, hautajaisissa, syntymäpäivillä, elopäivillä ja lukusilla. Pitokokki oli kiertävä ammattilainen, joka oli hyvin tärkeä henkilö. Karjalaisessa kulttuurissa vietetään rotinoita lapsen syntymän johdosta, jolloin vietiin tuliaisiksi piiraita, rinkeliä, voita ja munia.

Haaparousku, joka on karjalaisessa keittiössä yleisesti käytetty sieni.

Karjala oli ainoa Suomen maakunnista, jossa rahvaan parissa käytettiin sieniä ravintona. Varsinkin käytettiin maitosieniä ja rouskuja kuten karvalaukkua ja haaparouskua. Ne suolattiin sekasieniksi. Tuoreista sienistä tehtiin kermalla höystettyä sienisalaattia. Lisäksi karjalaisessa ruokataloudessa käytettiin paljon metsämarjoja.

Kala on muodostanut aina tärkeän osan karjalaisesta ruokavaliosta. Kalan kuumasavustaminen umpinaisessa peltipöntössä omaksuttiin karjalaisilta kalastajilta.

Maitoruoista tunnettiin lyhyt piimä, kokkeli, jamakka eli paistettu piimä, rahka, uunijuusto ja haudottu maito. Lauantai-illan ruokana tarjottiin usein kokkelipiimää, tai paistettua piimää vastaleivottujen piirakoiden ja maidon kanssa.

Yksi karjalaisen ruoanvalmistuksen tunnusmerkki oli ruoan kypsentäminen uunissa. Uuni oli lämmin miltei aina. Suurin osa ruuista valmistui uunissa erilaisissa poteissa ja sukunoissa. Poteiksi kutsuttiin yleensä uuniruukkuja. Sukuna on suusta kapea ruukku, jossa paistit säilyivät mehevinä uunin jälkilämmössä vaikka aamuun asti. Keitot ja kiisselit keitettiin avotulen päällä riippuvassa padassa.

Karjalaiset käyttivät ruoan säilömiseen hapattamista, kuivattamista ja suolaamista. Etenkin kaloja hapatettiin ja myös hapankaali tunnettiin Kannaksella ja Raja-Karjalassa. Lihan kuivattamista harrastettiin sotavuosiin asti, ja lisäksi kuivattiin kaloja, mustikoita ja tatteja. Suolattu kala, liha, suolasienet ja suolakaali olivat karjalaisten jokapäiväistä ravintoa. Sen sijaan jäädyttäminen ja savustaminen eivät olleet tunnettuja tapoja Karjalassa.

Hapanlohkoa jota valmistetaan perunoista ja ruisleivän taikinasta.

Karjala on happamien ruokien aluetta. Hapattamisen osuus tulee selvästi ilmi karjalaisessa ruokavaliossa, kun sitä verrataan läntiseen, imellyttämistä käyttävään ruokavalioon. Tosin imellyttäminenkin oli Karjalassa tuttua ja sitä vaikkapa marjamämmin tekemiseen. Hapanruokia olivat esimerkiksi hapanlohko, hapanrokka, hapanvelli, hapanletut, ja hapan- eli kaurakiisseli. Kaurakiisseli oli monien karjalaisten mieliruokaa.

Sultsinapiirakoita.

Karjala tunnetaan piirakoistaan. Piirakan ja kukon perusero on siinä, että kukon taikinakansi suljetaan päältä, mutta piirakan sivuilta. Yleisin nykyinen piirakkatyyppi on soikea riisipiirakka eli karjalanpiirakka. Piirakkamallit vaihtelivat alueen, kylän ja jopa talon mukaan. Pohjoisessa ja itäisessä Karjalassa olivat yleisiä sultsinat, tsupukat ja supikkaat, samoin kuin kukkoset ja pyöröt. Etelämpänä leivottiin umpinaisia piirakoita, joita pohjoisessa nimitettiin kukoiksi. Karjalankannaksella ja Etelä-Karjalassa piirakkamalli oli avonainen, pyöreä perunatäytteinen piirakka,vatruska. Etelä-Karjalalle tyypillinen ruokalaji piirakan lisäksi on ohrarieska.

Karjalanpaistia.

Karjalanpaisti on todennäköisesti tunnetuin karjalainen ruoka karjalanpiirakoiden ohella. Karjalanpaistilla on ollut vanhalla valmistusalueellaan useita nimiä: uunipaisti, lihapotti ja ruukkupaisti. Entisaikaan liharuoka ei ollut jokapäiväistä ravintoa, vaan se oli – kuten piirakatkin – pyhänseudun ruokaa.