Karin Balzer

Karin Balzer (o.s. Richert[1], 5. kesäkuuta 1938[2] – 17. joulukuuta 2019[3]) oli itäsaksalainen pika-aitajuoksija. Hän on edelleen lajinsa ainoa kolminkertainen ja vanhin Euroopan mestari.

Mitalit
Karin Balzer 30.8.1963
Maa:  Itä-Saksa
Naisten yleisurheilu
Olympialaiset
Kultaa	Tokio 1964	80 m aitajuoksu
Pronssia	München 1972	100 m aitajuoksu
EM-kilpailut
Kultaa	Budapest 1966	80 m aitajuoksu
Kultaa	Ateena 1969	100 m aitajuoksu
Kultaa	Helsinki 1971	100 m aitajuoksu
Hopeaa	Belgrad 1962	80 m aitajuoksu
sisäratojen EM-kilpailut
Kultaa	Praha 1967	50 m aitajuoksu
Kultaa	Madrid 1968	50 m aitajuoksu
Kultaa	Belgrad 1969	50 m aitajuoksu
Kultaa	Wien 1970	60 m aitajuoksu
Kultaa	Sofia 1971	60 m aitajuoksu

Nuorempana Karin Balzer kilpaili uinnissa ja käsipallossa. Vuonna 1958 hän loikkasi tulevan aviomiehensä, seiväshypyssä kuusi Itä-Saksan mestaruutta vuosina 1949–1954 voittaneen Karl-Heinz Balzerin (1921–2007) kanssa läntisen Saksan puolelle, mutta he palasivat takaisin Itä-Saksaan pari kuukautta myöhemmin. Pariskunta avioitui vuonna 1961.[1][4]

Karin Balzer saavutti ensimmäisen arvokisamitalinsa Belgradin EM-kilpailuissa 1962, kun hän juoksi 80 metrin aitajuoksussa ajan 10,6 s ja sijoittui hopealle niukasti Puolan Teresa Ciepłylle hävinneenä. Tokion olympialaisissa 1964 hänestä tuli olympiavoittaja; voittoaika oli 10,5 s, ja Ciepły jäi samalla ajalla toiseksi[5]. Budapestin EM-kilpailuissa 1966 Balzer voitti Euroopan mestaruuden ajalla 10,7 s. Méxicon olympialaisissa 1968 hän jäi viidenneksi ajalla 10,6 s[5].

Vuonna 1969 naisten pika-aitamatka oli pidentynyt 100 metriksi. Balzer juoksi matkan ensimmäisenä naisena käsiajanotolla alle 13 sekunnin syyskuussa 1969 Berliinissä. Ateenan EM-kilpailuissa 1969 hän voitti ylivoimaisesti toisen ulkoratojen Euroopan mestaruutensa sähköajalla 13,29 s. Kolmas EM-titteli tuli Helsingistä 1971 voittoajan ollessa 12,94 s; saman maan Annelie Ehrhardt hävisi kahdella sadasosasekunnilla.

Balzer kilpaili viimeisen kerran arvokisoissa Münchenin olympialaisissa 1972. Valmistautuminen kilpailuun oli vaikeaa, sillä hänen kuusivuotias ainoa lapsensa Andreas loukkaantui vakavasti liikenneonnettomuudessa ja kuoli aitajuoksun loppukilpailua edeltäneenä päivänä. Karin Balzer osallistui kuitenkin loppukilpailuun ja saavutti olympiapronssia ajalla 12,90 s. Vuonna 1973 syntyi toinen lapsi Falk, joka on aitajuoksijana saavuttanut EM-hopeaa.[1]

Sisäratojen EM-kilpailuissa Karin Balzer voitti viisi Euroopan mestaruutta vuosina 1967–1971, kolme ensimmäistä 50 metrin ja loput 60 metrin aitamatkalla.[6] Yliopistomaailmassa hän toimi sosiaalipedagogiikan dosenttina.[1]