Karimetso
Karimetso (Phalacrocorax aristotelis) on merimetson sukulainen, jota tavataan Suomessa hyvin harvoin satunnaisvieraana.
| Karimetso | |
|---|---|
 Nuori karimetso |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Suliformes |
| Heimo: | Merimetsot Phalacrocoracidae |
| Suku: | Merimetsot Phalacrocorax |
| Laji: | aristotelis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Phalacrocorax aristotelis |
|
 |
|
| Alalajit | |
|
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö
Karimetso on noin 65-80 senttimetriä pitkä ja siipienväli on 90-105 senttimetriä. Karimetso on merimetsoa pienempi ja sirompi. Aikuinen on kokonaan musta, nuoret yksilöt ovat ruskehtavia. Soidinpuvussa musta höyhenys saa vihreää kiiltoa ja päälaelle kasvaa eteenpäin sojottava pieni töyhtö. Karimetso lentää nopein ja syvin siiveniskuin.
Levinneisyys
Karimetsot pesivät Atlantin ja Välimeren rannikolla. Suomessa laji on erittäin harvinainen ja on hyväksyttävästi havaittu vain viidesti vuoteen 2006 mennessä[2]. Muissa Pohjoismaissa karimetsoja pesii Norjassa ja Islannissa. Ruotsin länsirannikolla ja Tanskassa sitä tavataan pesimäajan ulkopuolella.[3] Ruotsissa laji on yrittänyt pesiä vuodesta 2006 alkaen.
Elinympäristö
Karimetso elää yleensä valtamerien rannoilla, jossa se sukeltelee kaloja. Sisämaahan se eksyy vain kovassa myrskyssä.
Lisääntyminen
Karimetso on yhdyskuntalintu, joten se pesii yhdyskunnissa rantakallioilla. Pesä on kasattu kasvinosista kallionhalkeamaan tai -onkaloon. Naaras munii tavallisesti kaksi tai kolme munaa, joita haudotaan noin 30 päivää. Poikaset ovat lentokykyisiä noin 50 päivän ikäisinä.
Lähteet
- BirdLife International: Phalacrocorax aristotelis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 5.5.2014. (englanniksi)
- Rariteettikomitea (Arkistoitu – Internet Archive)
- Mullarney, Killian; Svensson, Lars; Zetterström, Dan & Grant, Peter: Lintuopas – Euroopan ja Välimeren alueen linnut. Otava, 2008. ISBN 951-1-15727-2.
- Peippo ja Pulmunen, Suomen ja pohjolan lintuja (WSOY).
Gummerus: Suomen ja Euroopan linnut