Kari Liimo

Liimo pelasi koripallon SM-sarjassa Helsingin Kisa-Tovereissa, jonka paidassa hän voitti Suomen mestaruuden viisi kertaa vuosina 1961–1965. 1965 hän sai kutsun Yhdysvaltoihin Brigham Young -yliopistoon. Liimo opiskeli ja pelasi yliopistossa neljä vuotta vuoteen 1969 saakka, kunnes kieltäytyi ammattilaismahdollisuudesta ja palasi Suomeen. Hän voitti Suomen mestaruuden Playboysissa vuosina 1974 ja 1976, joista jälkimmäisen Playboysin pelaajavalmentajana pelaten runkosarjassa viisi ottelua. Hän pelasi SM-sarjan runkosarjassa yhteensä 239 ottelua, joissa teki 4637 pistettä (keskiarvo 19,4)[1]. Parhaalla kaudellaan 1964–1965 hänen pistekeskiarvonsa oli 30,7. Liimon yhden ottelun ennätys 46 pistettä syntyi vuonna 1965. Hän oli SM-sarjan paras korintekijä vuosina 1965, 1970 ja 1971.

Liimo nousi Suomen maajoukkueeseen jo 17-vuotiaana. Kesäkuussa 1964 hän oli maajoukkueen kantavia hahmoja Genevessä järjestetyssä olympiakarsinnassa, jossa Suomi taisteli itselleen paikan Tokion olympialaisissa. Olympiaturnauksessa Suomi sijoittui yhdenneksitoista. Liimo osallistui Suomen paidassa neljiin EM-kisoihin: 1961, 1963, 1965 ja 1967. Suomi selvisi Liimon johdolla kotikisoissaan 1967 kaikkien aikojen parhaaseen EM-sijoitukseensa sijoittumalla kuudenneksi. PM-kultaa Liimo oli voittamassa 1962, 1964 ja 1970. Yhteensä hän pelasi 160 A-maaottelua, joissa teki 2446 pistettä (keskiarvo 15,3). Parhaassa ottelussaan vuonna 1964 Liimo heitti 35 pistettä.

Lopetettuaan pelaajauransa Liimo jatkoi uraansa valmentajana. Hän voitti valmentajana vuoden 1976 pelaajavalmentajana voitetun mestaruuden lisäksi SM-kultaa 1979 Playhongan peräsimessä ja 1988, 1991, 1993 ja 1994 KTP:n valmentajana.[2] Liimo toimi Suomen maajoukkueen valmentajana vuosina 1982–1984. 1983 maajoukkue voitti Pohjoismaiden mestaruuden hänen johdollaan.