Kari Alitalo

Alitalo valmistui ylioppilaaksi vuonna 1971, lääketieteen kandidaatiksi vuonna 1973, lisensiaatiksi vuonna 1977 ja lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi vuonna 1981 Helsingin yliopistosta.[2] Hän suoritti tohtorintutkintonsa professori Antti Vaherin tutkimusryhmässä.[1] Hänen väitöskirjansa (1980) aihe oli Connective tissue glycoproteins of normal differentiated and of malignant human cells.[8]

Vuonna 1976 Alitalo opiskeli Yhdysvalloissa ja toimi vierailevana tutkijana Washingtonin yliopistossa Seattlessa vuosina 1981–1982 ja vuosina 1982–1983 Kalifornian yliopistossa San Franciscossa,[2] missä hän työskenteli muun muassa syöpätutkimuksesta vuonna 1989 palkittujen nobelistien J. Michael Bishopin ja Harold E. Varmusin kanssa.[1]

Alitalo aloitti uransa Suomen Akatemian tutkimusassistenttina vuosina 1979–1982. Vuosina 1983–1985 hän oli Akatemian nuorempi ja vuosina 1985–1987 vanhempi tutkija. Vuosina 1983–1989 hän oli Helsingin yliopiston solubiologian dosentti ja vuonna 1987 Turun yliopiston lääketieteellisen kemian professori. Alitalo oli vuodet 1987–1988 Helsingin yliopiston ja Suomen Syöpäinstituutin tutkijaprofessori. Vuosina 1988–1989 Alitalo oli Helsingin yliopiston virkaa toimittava syöpäbiologian professori ja vuosina 1989–1996 varsinainen professori. Vuodesta 1996 hän toimi lääketieteellisen kemian professorina.[2]

Vuodesta 1993 Alitalo on ollut tutkijaprofessori ja myöhemmin akatemiaprofessori sekä vuodesta 1999 huippuyksikön johtaja.[2]

Alitalon johtama tutkimusryhmä on löytänyt muun muassa imusuonen endoteelin kasvutekijä-C:n (VEGF-C) ja sen reseptorin VEGFR-3:n, jotka säätelevät imusuoniston kehitystä ja kasvua. Imusuonilla on erityisen suuri merkitys useiden syöpäkasvainten etäpesäkkeiden leviämisessä elimistöön ja näin ollen VEGF-C:n ja VEGFR-3:n estolla voi olla suuri merkitys uusien hoitokeinojen löytymiselle syövän hoitoon.

Alitalon ryhmä on onnistunut eläinkokeissa vähentämään etäpesäkkeiden syntymistä imusolmukkeisiin. Lisäksi imusuonten kontrolloimiselle muun muassa geeniterapian avulla voi olla sovellusmahdollisuuksia muun muassa sydän- ja verisuonitaudeissa sekä eräissä tulehdustaudeissa. Puuttuvien imusuonten korvaaminen saattaisi olla uusi lymfedeeman eli imunestepöhön hoitomuoto. Alitalo tutkimusryhmineen on jo aloittanut lymfedeeman ensimmäiset kliiniset geeniterapiakokeet yhdessä Kuopion yliopiston akatemiaprofessori Seppo Ylä-Herttualan kanssa.

Alitalo on ohjannut yli 40 väitöskirjaa[9] ja useat tutkijatohtorit ovat tehneet työtä hänen kanssaan.[10] Monet hänen opiskelijoistaan ja tutkijatohtoreistaan ovat perustaneet omia laboratorioita (esim. Jussi Taipale, Juha Partanen ja Tomi Mäkelä).

Alitalo on saanut lukuisia tiedepalkintoja ja tunnustuksia. Alitalo valittiin Suomalaisen Tiedeakatemian jäseneksi vuonna 1991[11] ja Suomen Tiedeseuran jäseneksi vuonna 2007.[12] Vuonna 1998 hän sai Matti Äyräpään palkinnon.[13] Vuonna 2005 Alitalolle myönnettiin Eric K. Fernströmin säätiön miljoonan kruunun arvoinen Stora Fernströmpriset[14] ja vuonna 2006 Louis-Jeantet-palkinto[15].

Huhtikuussa 2009 Alitalo ja Kuopion yliopiston akatemiaprofessori Seppo Ylä-Herttuala saivat 200 000 euron arvoisen InBev-Baillet Latour International Health Prize -tiedepalkinnon.[16] Se myönnettiin tutkimuksesta, jossa selvitettiin veri- ja imusuonten uudiskasvun ja niiden säätelyn sovellusmahdollisuuksia sydän- ja verisuonitautien sekä syövän hoidossa. Alitalo ja Ylä-Herttuala ovat vuosien ajan tehneet yhteistyötä edellä mainittujen sairauksien geenihoidon kehittämiseksi.[16] Heiltä on ilmestynyt 15 yhteistyövuoden aikana yli 40 yhteisjulkaisua.[17]

Vuonna 2010 Alitalo sai 400 000 Norjan kruunun Anders Jahren lääketieteen pääpalkinnon.[18][19] Professori Alitalo on kutsuttu Ruotsin kuninkaallisen tiedeakatemian jäseneksi.[20] Vuodesta 2011 hän on ollut Academia Europæan jäsen.[21] Vuonna 2013 hänelle myönnettiin A. I. Virtanen -palkinto,[7] hänet valittiin jäseneksi Yhdysvaltain kansalliseen tiedeakatemiaan[22] ja Suomen opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi hänelle 85 000 euron arvoisen Suomen tiedepalkinnon[23]. Keväällä 2014 Alitalo sai ensimmäisenä suomalaisena arvostetun Hollannin Kuninkaallisen tiedeakatemian myöntämän Heinekenin lääketieteen palkinnon, jonka arvo on 200 000 euroa.[24]

Alitalo on ollut mukana yli 500 tieteellisessä julkaisussa biolääketieteen, syöpätutkimuksen, molekyyli- ja solubiologian aloilta.[2] Solubiologian alalla hän oli vuosina 1996–2007 Euroopan toiseksi eniten viitattu kirjoittaja.[25] Vuonna 2013 Alitalo oli Euroopan viidenneksi siteeratuin syöpätutkija.[7]

• Alitalo, Kari et al. (2005): Lymphangiogenesis in development and human disease. Nature, 438:946–53.
• Alitalo, Kari et al. (2004): Lymphangiogenesis and cancer: meeting report. Cancer Res, 64:9225–9.
• Alitalo, Kari et al. (2002): Growth factors controlling angiogenesis and lymphangiogenesis. Ugeskr Laeger-, 164:3170–2.

• Kari Alitalo, Kari AlitaloLab (englanniksi) (helsinki.fi)