Karhulan–Sunilan rautatie

Karhulan–Sunilan Rautatie Oy (KSR, entiseltä nimeltään Karhulan Rautatie) on Suomen ainoa yksityinen rautatieyhtiö, joka harjoittaa kaupallista rautatieliikennettä omistamallaan radalla, jonka pituus on kuusi kilometriä. Rautatien raideleveys on sama kuin Suomen muun rataverkon eli 1 524 millimetriä. KSR:llä on yhdysliikennettä VR:n kanssa. Yhdysliikenneasemana toimii Suomen rataverkon Kymin rautatieasema. Yhtiö on perustettu vuonna 1937.

Karhulan–Sunilan rautatie
Perustiedot
Reitti Kymi–Sunila
Liikenne
Liikennöitsijä(t) KSR
Tekniset tiedot
Pituus 6 km
Raiteiden lkm 1
Raideleveys 1 524 mm
Sähköistys ei
Km   Lyh. Liikennepaikat
 Kouvolaan
0,0 Ky Kymi
 Kotkaan
Valtateiden 7 ja 15 alitus
4,~ Karhula
6,~ Sunila
8,~ Halla
Merkkien selitykset
Karhulan-Sunilan rautatietä.

Yhtiön omistama rataverkko sijaitsee Kotkan kaupungin alueella ja ulottuu Kymin asemalta Karhulan ja Sunilan kaupunginosiin. Aiemmin rata ulottui myös Hallan saarelle, jossa toimi saha ja Hallan sellutehdas. Rautatiesilta Hallaan purettiin vuonna 2019[1].

Yhtiön osakekannan omistaa Sunila Oy, joka on Stora Enso Oyj:n sataprosenttisesti omistama, sellua valmistava yhtiö Kotkan Sunilan kaupunginosassa.

Kalusto

KSR:llä on omistuksessaan seuraavat veturit:

  • Move90 902/1967
  • Otso3 72/1972 (Ostettu Sunila Oy:ltä vuonna 1984 (ex. nro 5), varalla)

Entiset veturit:

  • Otso1 30/1960, ex. A. Ahlström Oy, Karhula, KSR:lle 1997 (Myyty Jemisoft Oy:lle (Canterbury travels Ltd) Rovaniemelle syksyllä 2007)
  • Otso2 51/1963 vuoteen 1985 → Otso2 139/1986 (Myyty Enso Gutzeitille Lahteen, Nykyisin MVH:n käytössä)
  • Move66 668/1971, ex. Myllykoski Oy, Anjalankoski (varalla vuokralla Myllykoskelta 1990-luvulla → Imatra Steel, Imatrankoski)
  • Move2 ??/19?? (1950 → Ruukkiin, romutettu v. 1979)
  • Kisko-Kalle
  • Lisäksi kapearaidekalustoa

Historia

Karhulan ja Kymin välisen Karhulan Rautatien rakennutti Karhula Osakeyhtiö, jolla oli tehdaslaitoksia Karhulanniemellä ja Kymin Korkeakoskella. Rautatie valmistui vuonna 1897, mutta yleiselle liikenteelle se avattiin virallisesti vasta 3. toukokuuta 1900. Alun perin rautatie oli kapearaiteinen, jonka raideleveys oli 785 mm. Radan pituus vuoden 1915 alussa oli 7,33 km.[2] Rautatie muutettiin leveäraiteiseksi vuonna 1926. Karhulan Osakeyhtiö siirtyi A. Ahlström Osakeyhtiön omistukseen vuonna 1915.

Rautatie ja sen liikenne jatkui tehtaiden sisäisenä aina vuoteen 1965 asti. Radalla oli ylimääräisenä koulutustyökappaleena rakennettu Move 2 -sotakorvausveturi vuodesta 1950 alkaen. Veturi muutettiin Saalasti Oy:n toimittamien osien avulla yhtiön konepajalla leveäraiteiseksi ja palveli yhtiötä romuttamiseensa asti. Viimeiset vuodet se oli Ruukissa mineraalivillatehtaan käytössä. Veturi romutettiin Vaasassa noin vuonna 1979.

Sittemmin yhtiöllä on ollut useitakin leveäraidevetureita; niistä merkittävin on Dv12-linjaveturin alustalle ja korille rakennettu Move 90 -teollisuusveturi.

Teollisuusraiteet
  • Sonoco Alcore Oy Korkeakosken kartonkitehdas (purettu)
  • Sonoco Alcore Oy Hylsytehdas (purettu)
  • Stora-Enso Karhulan tehdas (entinen insuliittitehdas)
  • Pyrollsack Oy
  • KSR-veturitalli
  • A. Ahlström Oy ratapiha (purettu)
  • Owens-Illinois Karhulan Lasitehdas (tehdas suljettu
  • Ent. Ahlström Machinery Oy lastausraide (purettu)
  • Richter Karhula (purettu) (entinen Mesera)
  • Mesera Works (purettu)
  • Sulzer Pumps Valimo (purettu)
  • Sulzer Pumps Puhdistamo (purettu)
  • ent. Keräyskuitu Oy (raiteet tallella, vaihde purettu)
  • Stora Enso Sunila (entinen Sunila Oy) kuorimo
  • Stora Enso Sunila (entinen Sunila Oy) selluvarasto
  • Stora Enso Sunila (entinen Sunila Oy) sataman selluvarasto
  • Sunilan Satama (purettu)
  • ent. Hallan Saha ja sellutehdas (lakkautettu, osittain purettu)
  • UPM-Kymmene Oyj Hallan Satama (lakkautettu, osittain purettu, uudelleenavaamista suunnitellaan)

Lähteet
  1. Purkutyöt ovat käynnistyneet Hallan sahan alueella Kymen Sanomat. 23.4.2019. Viitattu 27.12.2020.
  2. J. Castrén, J. Forsman, K. Grotenfelt, L. Hendell, E. Hjelt, U. Saxén, E.N. Setälä, I. Välikangas, Y. Wichmann: Tietosanakirja seitsemäs osa, s. 1607. Helsinki: Tietosanakirja-Osakeyhtiö, 1915.

    Aiheesta muualla
    • Bergström, Matti; Einola, Erkki; Kilpiö, Olavi (toimittajat): Kapeat kiskot. Suomen yleiselle liikenteelle avatut yksityiset kapearaiteiset rautatiet. Rautatiemuseoiden ja -harrastajien neuvottelukunta et al, 1993. ISBN 951-96543-1-3.
    • http://vaunut.org/kuvasivu/31117
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.