Karhu 2

Karhu 2 oli Karhumäen veljesten toinen itserakentama lentokone. Kone rakennettiin alkaen kesäkuun 1926 ja huhtikuun 1927 välisenä aikana Karhumäen navetan yläkerrassa sijainneessa entisessä kanalassa. Koneen rakentamiseen osallistuivat Niilo ja Valto Karhumäen lisäksi nuorin veljeksistä, Uuno, sekä Eemil Kankaanpää. Lisäksi DI Emil Lehto laski ja piirsi potkurin, suoritti tärkeimmät aerodynaamiset laskelmat, valitsi koneen siipiprofiilin sekä arvosteli koneen lujuus- ja tasapainolaskelmat.

Karhu 2
Alkuperämaa	Suomi
Valmistaja	Karhumäen veljekset
Miehistö	2
Ensilento	4. huhtikuuta 1927
Tila	tuhoutunut
Valmistusmäärä	1
Kehitetty mallista	Karhu 1
Muunnelmat	Karhu 3
Mitat
Kärkiväli	noin 12 m
Voimanlähde
Koneisto	British Anzanin Vulpine
Teho	32 hv
Infobox OK

Karhu 2 taustalla

Kone oli kaksipaikkainen, vapaastikantava puinen keskitaso, jossa oli siivissä Karhu 1:stä poiketen siivekkeet. Ohjaajan paikka oli takana, matkustaja tai oppilas istui edessä koneen painopisteen kohdalla. Siivet olivat yksisalkoiset ja ne voitiin kiinnittää runkoon neljällä pitkällä teräspultilla. Runko oli päällystetty haapavanerilla. Peräsimet ja siivekkeet olivat koivua. Verhoilu oli tehty pellavaisella tasokankaalla ja kiristys oli saatu aikaiseksi cellonisivelyllä. Kriittisimmät osat olivat metallityötä. Karhu 2 oli 1:n tapaan suunniteltu pelkästään talvikäyttöön, joten se oli vain teräsputkisilla suksilla varustettu.

Karhu 2 -koneella lennettiin ensimmäiset 30-40-metriä korkeat ilmahypyt rullauskokeiden yhteydessä illalla 26. huhtikuuta 1927. Moottoriongelmien jälkeen Niilo Karhumäki lensi vappuna 1927 lähes tunnin mittaisen lennon Jyväskylän yläpuolella. Kaikkiaan Karhu 2:lla lennettiin 56 lentoa, kun se tuhoutui ensimmäisenä yleisölennätyspäivänä sattuneessa onnettomuudessa 4. joulukuuta 1927. Siinä Karhu 2 törmäsi liukkaalla jäällä kuorma-auton kattoon lentäjän väistettyä jäällä olevia ihmisiä. Henkilövahinkoja ei sattunut.