Karhu (elokuva)

1800-luvun Brittiläisessä Kolumbiassa harmaakarhun pentu on leikkimässä sillä välin kun sen emo etsii vuorenrinteessä olevasta mehiläispesästä hunajaa. Kaivamisen seurauksena ylempänä rinteessä oleva kiviröykkiö romahtaa emon niskaan ja murskaa sen kuoliaaksi. Orvoksi jäänyt pentu pysyttelee aluksi emonsa ruumiin lähettyvillä. Jonkin ajan kuluttua sen huomio kuitenkin kiinnittyy ohitse lepattelevaan perhoseen, jota seuraten pentu lähtee vaeltelemaan rinteellä.

Pian pentu kohtaa aikuisen uroskarhun, joka vilvoittelee vesilammikossa haavoituttuaan metsästäjien luodista. Uros murisee pennulle uhkaavasti, mutta pentu hivuttautuu varovaisesti lähemmäksi. Lopulta se alkaa nuolla uroksen haavaa, eikä uros enää uhittele sille, vaan nuolee vuorostaan sitä. Sillä välin karhua haavoittaneet kaksi metsästäjää saavat seurakseen kolmannen, jolla on mukanaan lauma metsästyskoiria. Löydettyään karhut metsästäjät usuttavat koiransa niiden perään. Pentu piiloutuu pieneen luolaan sillä välin kun uros kamppailee kimppuunsa käyvien koirien kanssa. Uros pakenee selänteen toiselle puolelle koirien jahtaamana, ja sillä välin metsästäjät löytävät äskeiseltä taistelutantereelta yhden kuolettavasti haavoittuneen koiran sekä pelosta kankeana olevan karhunpennun.

Metsästäjät vievät pennun mukanaan leiriinsä, sitovat sen naruun ja härnäävät sitä. Seuraavana aamuna he jättävät pennun leiriin ja jatkavat jahtiaan. Metsästäjistä nuorempi jää kallionkielekkeelle passiin. Jonkin ajan kuluttua hän lähtee läheiselle vesiputoukselle vilvoittelemaan. Siellä hän huomaa yhtäkkiä jäävänsä kallion ja paikalle ilmestyneen ison uroksen väliin ilman asettaan. Karhun karjuessa ja huitoessa tassujaan uhkaavasti metsästäjä alkaa nyyhkyttää ja rukoilla karhua jättämään hänet henkiin. Karhu lopettaa uhkailun, kääntyy ympäri ja lähtee. Metsästäjä juoksee takaisin passipaikalleen, tarttuu kivääriinsä ja ryntää karhun perään. Hän saa karhun tähtäimeensä, mutta tuleekin toisiin ajatuksiin ja suuntaa laukauksensa ilmaan, yrittäen hätistää karhun piiloon.

Metsästäjistä vanhempi tulee laukaukset kuultuaan paikalle. Nuorempi väittää ampuneensa karhua niin, että se putosi selänteen reunalta. Vanhempi kuitenkin huomaa karhun pakenevan toisessa suunnassa, ja kohottaa kiväärinsä ampuakseen sitä. Nuorempi tarttuu rauhallisesti hänen aseeseensa estäen häntä ampumasta. Palattuaan leiriinsä metsästäjät pakkaavat tavaransa, vapauttavat pennun ja aloittavat matkan pois vuorilta. Jäätyään jälleen yksin pentu vaeltelee vuorilla. Se joutuu puuman jahtaamaksi ja pakenee joelle. Lopulta puuma saa pennun kiinni, jolloin se yrittää murista karkottaakseen puuman. Säikähtänyt puuma lähtee, mutta pian paljastuu, että pennun taakse onkin ilmestynyt iso uros, joka karjuu vihaisesti pakoon pötkivälle puumalle. Pentu juoksee uroksen luokse, ja tämä nuolee pennun kuonoon puuman raapimisesta syntyneet haavat.

Talven tullen karhut kömpivät yhdessä luolaan talviunille. Elokuva päättyy James Oliver Curwoodin sitaattiin:

»Suurin hurma ei ole tappamisessa vaan eloon jättämisessä.[1]»

• Karhu (elokuva) Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
• Karhu (elokuva) Elonetissä.
• "A Bear in Wasteland", Jean-Jacques Annaud'n haastattelu Karhun tekemisestä (Arkistoitu – Internet Archive)