Karhejärvi (Ylöjärvi)

Karhejärvi sijaitsee Karhen kylässä ja se on Karhejärven valuma-alueen pääjärvi, jonka laskujoki on Ruonanjoki. Karhejärvi on 6,2 kilometriä pitkä, 2,4 kilometriä leveä ja sen pinta-ala on 302 hehtaaria. Järven ilmiasu on kuitenkin kapea ja pitkä. Vettä virtaa järven tilavuuteen nähden vähän, sillä veden laskennallinen viipymä järvessä on noin 300 vuorokautta.[2][1][3]

Karhejärven pohjoinen järviallas sijaitsee Nopanperän ja Karhen kylien välissä. Se on kolmiosainen järviallas, joka jakautuu Vartijasaaren erottamiin osiin. Pohjoisessa on 1,2 kilometriä pitkä kapea lahti, jonka perällä sijaitsee Myllylahti. Saaren länsipuolellejää 750 metriä leveä lahdelma, joka sijaitsee Nopanperän eteläpuolella. Lahdelmassa ovat Aronlahti (entinen Arostenlahti [4]) ja Kävynlahti, jotka ovat matalia lahdenosia. Vartijasaaren, Suomelanniemen ja Karhen kylän väliin jää kilometrin pituinen osuus.[2][1]

Pohjoiseen järvialtaaseen laskee Myllyjoki, joka virtaa läheisen Karhelammin läpi. Sen kautta laskee seitsemän muun järven vedet Karhejärven Myllylahteen. Lahden vastarantaan laskee myös Survoslammin laskuoja. Aronlahden viereen laskevat Työläjärven, Haapalammin ja Kyntöjärven yhteinen laskuoja.[1]

Karhejärven keskimmäinen järvialtaan pituus Karhen kylän pengersillasta eteläisen Korpilahden perukkaan on 3,8 kilometriä. Se on leveimmillään Nikinsaaren kohdalla, missä järvi on 700−800 metriä leveä. Nikinsaareen on rakennettu pengertie, joka yhdistää sen mantereeseen pohjoiskärjestään. Pengertietä ei näkynyt vielä vuoden 1962 peruskartassa, mutta vuoden 1982 kartassa se näkyy. Nikinsaari kohoaa yli 30 metriä järven pinnan yläpuolelle ja sen eteläpuolella on vielä kaksi pientä nimetöntä luotoa.[1][5][6][7]

Keskimäiseen järvialtaaseen laskee lukuisia pelto- ja metsäojia. Sellaisia ovat Suolammin, Tynnyrinlammin ja Einonlammin yhteinen laskuoja, joka laskee Karilansuolla olevien suolampien vedet järvialtaan pohjoispäähän. Eteläpäähän laskee Pirttijärven, Majajärven ja Korpijärven yhteiset vedet. Kitarinjärven laskuoja laskee Nikinsaaren suojassa olevaan lahteen. Ruonanjoen luusua sijaitsee Korpilahden suulla.[1]

Järven itäinen järviallas on vanhalta nimeltään Rahaniemenselkä [1], mutta nykyään se on Pahaniemenselkä [7]. Se yhtyy Karhejärven altaaseen Unisillan kohdalla, jossa on järvessä kapeikko ja sen ylittävä maantiesilta. Tämä allas on ilmeeltään keskimmäistä osaa kapeampi ja sen pisin ja kapein lahti on 900 metriä pitkä Kalattomanperä (entinen Sauninlahti [8]). Pahaniemi (entinen Rahaniemi [8]) pistää esiin pitkänä niemenä järvialtaan länsirannalta. Niemen pohjoispuolella sijaitsee leveä lahdelma, jossa on neljä luotomaista saarta ja joista suurin on 30 metriä pitkä. Lahden perukkaan laskee Mälitynjärven laskuoja. Sauninjärven ja Suurlammin yhteinen oja laskee Unisillan lähelle.[1][6][7]

Tampere-Seinäjoki-junarata kulkee järven suuntaisesti ja ohittaa sen länsipuolelta 250−900 metrin etäisyydeltä rannasta.[1]

Karhejärven vedenlaatua on seurattu vuosina 1963, 1965, 1969, 1972, 1989, 1993, 1998, 2004 ja 2007 Nikinsaaren syvänteessä ja vuonna 2015 Pahaniemenselällä. Vesi on ruskeaa ja humuspitoista. Sen happamuustaso on kesäisin normaali, mutta se laskee talvella melko alhaiseksi. Järven puskurikyky happamoituvuutta vastaan vaihtelee välttävästä tyydyttävään. Järvi on veden fosforipitoisuudeltaan lievästi rehevöitynyt ja typpipitoisuudet ovat ylittäneet luonnollisen tason lievästi. Toisinaan järvessä tavataan levää ja vuonna 2004 sitä oli runsaasti. Ravinteiden pitoisuudet ovat viime vuosina kohonneet eli järvi on siksi rehevöitymässä. Syynä ovat järveen viettävät pellot ilman suojavyöhykettä. Veden happitilanne on vain talvisin hyvä. Päällysvedessä happipitoisuudet ovat olleet hyviä, mutta pohjavesissä on happikatoa. Kesällä tilanne pahenee, sillä veden lämpökerrostuminen jättää pohjalle kylmää vettä, joka kuluu lopulta lähes hapettomaksi. Karhejärvi sopii virkistyskäyttöön tyydyttävästi.[3]

Järvellä astui vuonna 1992 voimaan veneliikenteen nopeusrajoitus, jossa maksiminopeus on 10 kilometriä tunnissa.[9]

Karhejärven vedenpinta on aiemmin ollut useita metrejä korkeammalla. Tämän näkee monissa paikoissa, missä entiset rantatörmät sijaitsevat kuivalla maalla. Järvi on kelvannut myös kivikauden ihmisille, sillä Soikion, Kanervan ja Perkiön tiloilta on toimitettu asuinpaikoilta löytyneitä kiviesineitä Kansallismuseoon. Tästä on lisäesimerkkinä pyyntikuoppa, jollainen tunnetaan Nokalan tilan läheltä.[10]

Järven edullinen sijainti Näsijärveen nähden ja alueen savikot ovat olleet houkuttelevia ominaisuuksia, kun alueelta on raivattu uudisasutukselle tiloja. Vanhoista kartoista ja muista merkinnöistä tiedetään, että alueella oli ensiksi neljä kantataloa, jotka aloittivat kiinteämmän asutuksen. Ne olivat Soukko (keskiaika), Noppa (ennen vuotta 1608), Kauppi ja Nikki (1550-luvulla). Myös Muotiainen (vuonna 1598) ja Korpilahti (vuodesta 1744 sukutila) liittyivät pian mukaan.[11] Vuoden 1799 isojakokartassa näkyy Muotiaisessa pieni tila.[12]

• Vipu: Yhdistyksen verkkosivut