Karel Voous

Voous aloitti biologian opinnot Amsterdamin yliopistossa 1939. Hyvänä lintujentuntijana hän pian pääsi Eläintieteellisen museon lintuosastolle vapaaehtoistyöntekijänä. Hän aloitti luetteloimalla lintukokoelmia, päivittäen näytteiden tieteellisiä nimiä ja määrittäen uudelleen monia epävarmoja lajeja. Vuodesta 1943 hän julkaisi tasaiseen tahtiin faunistisia ja eläinmaantieteellisiä kirjoituksia, jopa sota-aikana, jolloin pula paperista vaikeutti julkaisemista. Heti sodan päätyttyä hän sai vakituisen viran museon konservaattorina, ollen museon historian ensimmäinen tieteilijä, joka omistautui ainoastaan lintujen tutkimiselle. Perustamansa laajan kirjeenvaihtoverkoston avulla hän hankki suuret määrät kuolleita lintuja. Verkoston aktiivisia jäseniä olivat majakanvartijat, jotka muuttoöiden jälkeen keräsivät majakan valoihin törmänneet linnut. Niin pian kuin sodan jälkeen oli mahdollista, Voous kehitti kansainvälisiä suhteita vaihtaakseen majakoiden uhreja ja väärin määritettyjä indonesialaisia lajeja toisten museoiden näytteisiin, perehtyen erityisen laajalti Palearktisen alueen lintuihin. Yhdessä lainassa olevien näytteiden kanssa nämä loivat pohjan hänen lintujen levinneisyyden eläinmaantieteellisille korjauksilleen, koskien muun muassa tikkoja (Dendrocopos), myrskylintuja (Fulmarus), punatulkkua, tornipöllöä, närheä, pähkinänakkelia, laulurastasta ja isoja lokkeja.[1] Hän väitteli tohtoriksi 1947, väitöskirjan nimi oli On the history of the distribution of the genus Dendrocopos.

Voousin ajan laajimmat museohankinnat olivat hänen oma kokoelmansa, Hollannin Antilleilta 1951–52 hankitut 1 150 nahkaa; Siirtomaamuseon (Colonial Museum) nahkakokoelma vuodelta 1945, joka sisälsi muun muassa Van Musschenbroekin, De Bussyn ja J. E. Teysmannin Indonesiasta keräämiä nahkoja; hollantilaisten valaanpyytäjien Etelämantereelta keräämät merilinnut, joita hankkivat H. F. Van der Lee, W. H. Bierman, J. P. Strijbos ja W. van Utrecht; H. Grünin lahjoittamat noin 100 lintua Espanjasta; F. Haverschmidtin ja C. Neijssel kokoelmat Hollanista; pieni mutta tärkeä kokoelma Madagaskarilta, jonka oli kerännyt Voousin entinen oppilas R. Payne-Smit (muun muassa pikku-uikkuja ja harvinainen madagaskarinsotka Aythya innotata); J. P. Rosierin noin 350 linnun kokoelma Jaavalta; C. Lumholtzin 192 lintua Kalimantanilta, ja G. A. L. de Haanin 221 linnun kokoelma Indonesian Munasta, Butonista Pohjois-Molukeilta.[1]

Voous oli International Ornithological Committeen pääsihteeri 1966-1970 ja kunniapuheenjohtaja 1990-1994.

• Vogelwaarnemingen in Februari (1936). De Levende Natuur-teoksen kappale.
• Birds observed and collected during the whaling expeditions of the "Willem Barendsz" in the Antarctic, 1946–1947 and 1947–1948 (1950)
• Vogels van de Nederlandse Antillen (1955)
• Atlas van de Europese vogels (1960)
• List of Recent Holarctic Bird Species (1977)
• Roofvogels en Uilen van Europa (1986)
• The birds of Sumatra: an annotated check-list. Tring: British Ornithologists' Union, 1988 (yhdessä J.G. Van Marlen kanssa)
• Owls of the Northern Hemisphere (1988)
• Moerasvogels van Europa (1992)
• In de ban van vogels (Utrecht 1995)
• The EBCC Atlas of European Breeding Birds. T & A D Poyser (1997). ISBN 0-85661-091-7 (esipuhe).
• Afwijkende populatie koolmezen
• Phylloscopus Bonelli Bonelli in Nederland Gevangen.