Karel Goeyvaerts

Karel Goeyvaerts (8. kesäkuuta 1923 Antwerpen – 3. helmikuuta 1993 Antwerpen) oli säveltäjä. Hän opiskeli vuosina 1943–1947 kuninkaallisessa konservatoriossa Antwerpenissä ja jatkoi opintojaan Pariisin konservatoriossa Darius Milhaud'n ja Olivier Messiaenin johdolla. Varsinkin jälkimmäinen vaikutti suuresti nuoreen Goeyvaertsiin. Goeyvaerts oppi myös hallitsemaan Ondes Martenot -soittimen sen keksijän, Maurice Martenot'n opastamana.[1]

Goeyvaertsin vuosina 1950–1951 säveltämässä sonaatissa kahdelle pianolle voidaan katsoa yhdistyvän Messiaenin ja Webernin vaikutteiden. Teos vaikutti merkittävästi nuoriin avantgardisteihin, erityisesti Karlheinz Stockhauseniin. Vuonna 1953 Goeyvaerts ja Stockhausen lukeutuivat niihin ensimmäisiin säveltäjiin, jotka loivat sähkögeneraattoreilla tuotettua musiikkia.[1]

Goeyvaertsista tuli vuonna 1970 Ghentin Psykoakustisen ja elektronisen musiikin instituutin tuottaja. Myöhemmin hänestä tuli Belgian Radio 3:n uuden musiikin päätuottaja, ja vuonna 1985 hänet nimitettiin International Composers' Rostrumin puheenjohtajaksi. Hän työskenteli myös Leuvenin katolisessa yliopistossa ja oli jäsenenä Belgian Kuninkaallisessa tieteen, kirjallisuuden ja kaunotaiteiden akatemiassa.[1]

On kiistanalaista, mikä voidaan määritellä Euroopan ensimmäiseksi täysin sarjallistetuksi sävellykseksi. Ehdokkaita ovat muiden muassa Goeyvaertsin Nummer 2 (1951) kolmelletoista soittimelle ja Nummer 1 eli sonaatti kahdelle pianolle. Säveltäjän vuoden 1960 jälkeisessä tuotannossa kuuluu minimalismin vaikutus. Tästä esimerkkejä ovat viisiosainen Litanies-sarja (1979–1982) sekä ooppera Aquarius (1983–1993).