Karatšai-balkaarin kieli

Karatšai-balkaaria puhutaan etupäässä Pohjois-Kaukasiassa sijaitsevissa Karatšai-Tšerkessiassa ja Kabardi-Balkariassa. Pieniä puhujaryhmiä asuu myös Kazakstanissa ja Keski-Aasiassa sekä Turkissa, Jordaniassa, Yhdysvalloissa ja eräissä Euroopan maissa.[2] Vuoden 1989 väestönlaskennan mukaan kielen puhujia oli Venäjällä 225 800 henkeä, joista 130 300 asui Karatšai-Tšerkessiassa ja 72 200 Kabardi-Balkariassa.[3] Venäjän vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan karatšai-balkaaria puhui 302 700 henkeä,[4] joista 171 500 Karatšai-Tšerkessiassa ja 111 200 Kabardi-Balkariassa.[5] (lukuihin sisältyvät myös karatšai-balkaaria toisena tai vieraana kielenä puhuvat). Turkissa karatšaita ja balkaareja arvioidaan olevan noin 30 000 henkeä.[2]

Vuonna 1989 karatšai-balkaaria puhui äidinkielenään 97,7 % Venäjän karatšaista ja 95,3 % balkaareista.[6] Vuonna 2002 kieltä osasi kotitasavalloissaan 98,0 % karatšaista ja 98,8 % balkaareista.[5]

Kansallisuudeltaan karatšaista 94,7 % ja balkaareista 95,2 % osaa venäjää[7] (81,9 ja 84,5 % vuonna 1989).[6] 0,7 % balkaareista osaa myös kabardin kieltä[8]

Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan Venäjällä on 305 400 karatšai-balkaarin puhujaa[9].

Karatšai-balkaari kuuluu turkkilaisten kielten luoteiseen eli kiptšakkilaiseen ryhmään. Sen lähimmät sukukielet ovat kumykki, karaiimi ja krimintataari. Sanastoon ovat vaikuttaneet naapurikielet kabardi ja osseetti. Kieli jakautuu c- ja č-murteisiin, joista edellistä puhuttiin aiemmin vain Tšerekin laaksossa Kabardi-Balkariassa.[10]

Vanhin kirjallinen muistomerkki on vuodelta 1715. 1920-luvulle saakka käytettiin arabialaista kirjaimistoa.[2] 1880-luvulla yritettiin laatia kyrilliseen ja latinalaiseen aakkostoon perustuvia kirjoitusjärjestelmiä, mutta niiden käytännön merkitys jäi vähäiseksi. Vuonna 1905 ilmestyi ensimmäinen balkaarinkielinen julkaisu ja vuonna 1916 karatšainkielinen aapinen. Vuonna 1924 otettiin käyttöön latinalainen karatšain aakkosto ja vuonna 1926 siirryttiin yhtenäiseen latinalaiseen kirjaimistoon. Kyrilliseen kirjaimistoon siirryttiin Kabardi-Balkariassa vuonna 1937 ja Karatšai-Tšerkessiassa vuonna 1938. Kirjakielen kehitys pysähtyi vuosiksi 1943/1944–1957, jolloin karatšait ja balkaarit olivat karkotettuina Kazakstaniin ja Keski-Aasiaan.[11]

Kirjakieli jakaantuu karatšain ja balkaarin variantteihin, jotka perustuvat č-murteen kahteen eri paikallismurteeseen. Vuodesta 1960 lähtien on käytetty yhtenäistä kyrillistä kirjaimistoa, jossa venäjästä poikkeavia äänteitä ilmaistaan mm. kirjainyhdistelmien avulla. Lisämerkkejä on vain yksi, äännettä [w] ilmaiseva ў.[12] Toisen tiedon mukaan aakkostot yhtenäistettiin vuonna 1964, mutta vuoden 1969 jälkeen molemmissa tasavalloissa palattiin toisistaan jonkin verran poikkeaviin kirjoitusjärjestelmiin.[13]

Karatšai-balkaarin kirjaimisto

Vuosina 1995 ja 1996 Kabardi-Balkariassa ja Karatšai-Tšerkessiassa hyväksyttiin kielilait, joiden mukaan balkaarilla ja karatšailla on virallinen asema tasavaltojen muiden paikallisten kielten ja venäjän rinnalla. Kieltä käytetään kouluopetuksen välineenä Kabardi-Balkariassa. Molempien tasavaltojen venäjänkielisissä kouluissa sitä opetetaan aineena. Karatšai-balkaariksi julkaistaan oppikirjoja, kauno- ja lastenkirjallisuutta. Naltšikissa ilmestyy mm. sanomalehti Zaman, kirjallisuuslehti Mingi Tau ja lastenlehti Nür, Tšerkesskissä sanomalehti Qaračai. Kieltä käytetään myös radiossa ja televisiossa. Molemmissa tasavalloissa on karatšai-balkaarinkieliset ammattiteatterit.[14]

Karatšai-balkaarin asema kieliyhteisön keskinäisen kanssakäymisen välineenä on vahva ja kirjakielen käyttöala melko laaja. Kieltä pidetään varsin elinvoimaisena eikä se toistaiseksi ole uhanalainen.[15]