Karakitain valtakunta

Karakitain valtakunta oli kitaanien perustama feodaalinen valtio Keski-Aasiassa noin 1140–1213.

Karakitain valtakunta
1140–1213


Karakitain valtakunta n. 1200
Valtiomuoto Monarkia
Pääkaupunki Balasagun
Kieli kitaani, kiina, muinaisuiguuri
Edeltäjät Karahanidit ja Liao-dynastia
Seuraaja Mongolivaltakunta

Valtakunnan perustaja oli Kiinaa hallinneeseen kitaanidynastiaan kuulunut Jelyi Daši, joka džurtšeneille vuonna 1125 kärsityn tappion jälkeen valloitti Turkestanin sinne aikaisemmin asettuneiden mongolinsukuisten kitaanien avulla. Karakitain eli ”mustien kitaanien” valtakunta käsitti Amudarjalta ja Balhašjärveltä Kunlunille ja Beišanvuoristoon ulottuvan alueen. Karakitait viettivät paimentolaiselämää Talas- ja Tšujokien laaksoissa, mutta eivät verotusta lukuun ottamatta juurikaan puuttuneet alueen muiden kansojen elämään. Pääkaupunkina toimi Balasagun nykyisen Tokmokin (kirg. Токмок) lähellä.[1]

Vuonna 1211 mongoleja paenneet naimaanit vangitsivat Karakitain hallitsijan. Tšingis-kaani valloitti alueen vuonna 1218. Karakitait sulautuivat alueen turkkilaisiin kansoihin.[1]

Lähteet
  1. Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 11, s. 386. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1973.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.