Karaiitit

Karaiittijuutalaiset eivät hyväksy suullisia rabbiinilakikokoelmia halakhana eli uskonnollisena lakina, koska heidän näkemyksensä mukaan:

• Toora ei mainitse niin sanottua suullista lakia (Tora be'al pe)
• Toora kirjoitettiin kokonaisuudessaan Mooseksen ja Joosuan elinaikana eikä sen lisäksi ole muuta Tooraa
• Suullinen laki sekä ”lisää” että ”ottaa pois” kirjoitetun Tooran perusmerkityksestä (vertaa 5. Moos. 4:2)
• Suullinen laki on useissa kohdin ristiriidassa Tanakhin kanssa
• Mišna ja Talmud koostuvat toinen toistensa kanssa eri mieltä olevien rabbien kirjoituksista. Rabbit selittävät erimielisyyksiä sillä, että ”molemmat mielipiteet ovat elävän Jumalan sanoja”. Karaiittien mukaan on järjetöntä ajatella Jumalan kiistävän omat sanansa.
• Tanakhin mukaan Toora oli kadoksissa ja unohduksissa yli 50 vuotta, kunnes Temppelin papit löysivät sen uudelleen (2. Kun. 22:8, 2. Aikak. 34:15). Karaiittien mukaan niin sanottu suullinen laki ei olisi voinut säilyä kirjoitetun lain ollessa unohdettuna.

Teoriassa ajatus Tooran tulkinnan perusrakenteesta sekä uskonnollisen lain kehityksestä ei olisi karaiiteille mahdoton. Erimielisyys syntyy nostettaessa Talmudin ja rabbien kirjoitukset Tooran sanojen yläpuolelle. Karaiittien näkemyksen mukaan rabbiinijuutalaisuus vaalii monia tapoja sekä perinteitä, jotka ovat ristiriidassa Tooran kanssa. Tämä näkyy erityisesti siinä, että karaiiteilla on omia aikaisemmilta sukupolvilta ja hengellisiltä auktoriteeteilta periytyviä traditioita, sevel ha’jeruša. He kuitenkin katsovat, että traditioiden tulee olla Raamatun mukaisia; kirjoituksille vieras perinne hylätään.

Ne karaiitit, joilta puuttuvat erityiset traditiot, luottavat voimakkaammin Tanakhiin ja siitä löytyviin tapoihin sekä soveltavat raamatullisia käytäntöjä omien kulttuurilähtökohtiensa mukaan. Tämä traditioiden puute selittyy myös karaiittijuutalaisuuden viimeaikaisella uudelleen henkiin heräämisellä. 1990-luvun alussa Nehemia Gordon ja Meir Rekhavi aloittivat World Karaite Movement -liikkeen elvyttääkseen karaiittiperinnettä. Toinen tekijä saattaa olla se, että karaiittiyhdyskunnat ovat tavallisesti pieniä, eristyksissä ja niiden jäsenet omaksuvat useimmiten ympäröivän kulttuurin tapoja. Tästä hyvänä esimerkkinä on Israelin perinteisten karaiittien alkava kulttuurillinen sulautuminen yhteiskunnan valtavirtaan.

Karaiitit perustavat kuukausien määrittelemisen kuun havainnointiin. Uuden vuoden alku perustuu Tooran mukaan ohran (aviv) kasvun havainnointiin Israelissa. Aviv on Tanakhin mukaan sekä vuoden ensimmäisen kuukauden nimi että ohran kasvukauden toiseksi viimeinen vaihe. Nopeita maailmanlaajuisia viestintävälineitä edeltävinä aikoina diasporassa asuvat karaiitit käyttivät monia eri menetelmiä kalenterin määrittelemiseen Jerusalemista saatavien uutisten ohella.

Karaiitit eivät siis noudata rabbien määrittelemää 19 vuoden metonisiin jaksoihin perustuvaa ajanlaskua, minkä vuoksi heidän raamatulliset juhla-aikansa osuvat usein eri aikoihin kuin Talmudiin traditioon perustuvan juutalaisuuden ajat.

Muiden juutalaisten tavoin myös karaiitit kokoontuvat sapattisin synagogiin palvomaan ja rukoilemaan. Useimmat karaiitit pidättäytyvät seksistä sapatin aikana. Karaiittien rukouskirjat koostuvat melkein poikkeuksetta pelkästään Raamatun jakeista. Rukousten aikana karaiitit harjoittavat usein maahan asti kumartumista, kun useimmat muut juutalaiset taas harjoittavat sitä vain roš hašanana ja jom kippurina. Sapattia ja pyhiä vietetään juhlan aattoillan auringonlaskusta seuraavaan auringonlaskun.

Karaiittijuutalainen tsitsit-tupsu.

Karaiittijuutalaiset käyttävät sinivalkoisia tsitsit-tupsuja tallit-rukousviittojen kulmissa. Rabbiinijuutalaisuuden näkemyksen mukaan sinistä väriä tuottavaa kotilolajia ei nykyään tunneta varmuudella, minkä takia tsitsit-tupsut tehdään nykyään pelkästään valkoisista langoista. Karaiittien mukaan Raamattu ei määrittele sinisen (tekhelet) värin alkuperää. Karaiittien tsitsitien solmut eivät myöskään noudata rabbiinijuutalaisuuden solmintaperinteitä, joten ne näyttävät hyvin erilaisilta. Vastoin virheellisiä käsityksiä karaiitit eivät ripusta tsitsitejä seinille.

Vastoin eräitä käsityksiä karaiittijuutalaiset eivät käytä minkäänlaisia tefillinejä. Tefillineihin yhdistettävien raamatunjakeiden tarkoituksena on ”muistaa ja pitää aina arvossa Tooran sanoja”. Raamatun käsky kuuluu: ”Nämä sanat, jotka minä tänä päivänä sinulle annan sydämellesi… sido ne merkiksi käteesi, ja ne olkoot muistolauseena otsallasi.” (5. Moos. 6:6,8). Koska sanat eivät voi kirjaimellisesti olla ”sydämellä” tai käsiin sidottuina, katsovat he, että jakeita on pidettävä vertauskuvallisina.

Karaiitit tulkitsevat lain sanojen kirjoittamisen ovenpieliin ja kaupunkien portteihin (5. Moos. 6:9) vertauskuvallisena käskynä pitää laki sekä kotona että sen ulkopuolella. Tefillin-käskyn tavoin rabbiinijuutalaisuus tulkitsee tämän jakeen kirjaimellisesti, ja kiinnittää mezuza-koteloita ovien ja porttien pieliin. Karaiitit eivät siis käytä mezuzaa, vaikka monet asettavatkin pienen kymmenen käskyä sisältävän laatan ovenpieleen. Israelissa, maan yleisen tavan mukaan, useat karaiitit käyttävät mezuzaa.