Karair

Karhumäen kaksi veljestä Karhu 2 -koneensa kanssa vuonna 1927

Karhumäen veljekset Niilo, Valto ja Uuno rakensivat Jyväskylän maalaiskunnan Keljossa 1920-luvulla neljä lentokonetta: Karhu 1, Karhu 2, Karhu 3 ja Tiira. Ilmavoimien kanssa tehdyn sopimuksen pohjalta he rakensivat Kuorevedelle lentokonetehtaan, joka siirtyi Valtion lentokonetehtaan haltuun vuonna 1940.

Veljekset perustivat vuonna 1947 osakeyhtiön nimeltään Veljekset Karhumäki, joka aloitti vuonna 1950 säännölliset reittilennot Suomessa ja seuraavana vuonna tilauslennot ulkomaille. Uudeksi nimeksi tuli Karhumäki Airways ja muuttui vuonna 1957 Kar-Air. Yhtiöllä oli alkuvaiheessa käytössään neljä Douglas DC-3 konetta (OH-VKA..VKD) ja kaksi Convair CV-440 Metropolitan -konetta (OH-VKM, -VKN), joilla lennettiin reittilentoja Suomessa ja Tukholmaan sekä tilauslentoja Etelä-Eurooppaan. Lisäksi ruotsalaiselle tytäryhtiölle Kar-Air AB:lle hankittiin vuonna 1961 Douglas DC-6B -matkustajakone SE-BDX. Sillä lennettiin tilauslentoja Etelä-Eurooppaan. Vuonna 1961 Kar-Airin osakepääoma oli 325 miljoonaa markkaa, sen pääkonttori sijaitsi Helsingissä ja sillä oli lentotoimistot Helsingin lisäksi Tampereella, Jyväskylässä ja Joensuussa sekä ulkomailla Tukholmassa, Göteborgissa, Luxemburgissa ja Barcelonassa. Vuoden 1961 aikana yhtiö kuljetti 129 474 matkustajaa, siinä työskenteli noin 250 henkilöä ja sen kahdeksassa lentokoneessa oli yhteensä 301 matkustajapaikkaa.[1]

Kar-Airin molemmat Convair-koneet vaurioituivat pahoin lentoturmissa vuonna 1963 ja yhtiö joutui taloudellisiin vaikeuksiin. Aero osti tuolloin enemmistön yhtiön osakkeista turvatakseen yhtiön toiminnan jatkumisen. Vaikka Aero omisti 27 % osakkeista, oli sen osuus äänistä 51 %. Muita osakkaita olivat muun muassa Effoa 18 %, Suomen Esso 8,7 %, Keskinäinen vakuutusyhtiö Sampo 7,1 %, Kansallis-Osake-Pankki 5,2 % ja Yhtyneet paperitehtaat 4,7 %.

Omistussuhteiden muututtua yhtiö teki useita yhteistyösopimuksia Finnair Oy:n kanssa, luopui pääosin reittiliikenteestä ja keskittyi tilauslentoihin. Vuosina 1964–1972 yhtiö operoi kahta Finnair Oy:n aluksi omistamaa DC-6B -konetta (OH-KDA ja OH-KDB) sekä omaa OH-KDC:tä (ex. SE-BDX). Koneilla tehtiin muun muassa useita maailmanympärilentoja.

Mäntämoottorikäyttöisten potkurikoneiden aika matkustajaliikenteessä alkoi 1970-luvun alussa olla lopuillaan ja Kar-Air päätyi vuosina 1971–1972 myymään kaksi DC-6B-koneistaan (KDB ja KDC). Kolmas OH-KDA oli vuonna 1968 aiemmin muutettu kääntyväpyrstöiseksi DC-6B-ST (ST=Swing Tail) -rahtilentokoneeksi ja se lensi aina vuoteen 1980 saakka Finnairin Keski-Euroopan rahtivuoroja. DC-6-kaluston tilalle Kar-Air oy osti vuonna 1972 189-paikkaisen Douglas DC-8-51-suihkumatkustajakoneen OH-KDM:n. Tällä niin kutsutulla viirupyrstöllä lennettiin runsaasti myös Finnairin tilauslentoja aina vuoteen 1980 saakka, jolloin tilauslentoja koskenut yhteistyösopimus Finnairin kanssa loppui. Tämän jälkeen yhteistyö Finnairin kanssa supistui ajoittaiseksi ja koneen käyttöaste supistui minimiin. Kiristyvien melumääräysten ja kohoavan polttoaineen hinnan myötä OH-KDM päätyi vuonna 1985 Belgiaan romutettavaksi ja tilalle vuokrattiin Finnairlta DC-8-62 -kone OH-LFZ, joka lensi tilauslentoja aina vuoteen 1987 saakka.

Kar-Air lensi myös malminetsintälentoja aluksi Airspeed Oxfordilla OH-VKR (1951-1952), myöhemmin Lockheed L-18 Lodestar -koneella OH-VKU (1953-1972), Twin Otterilla OH-KOA (1972), DC-3:lla OH-VKB (1973–1979) ja lopuksi De Havilland DHC-6 Twin Otterilla OH-KOG (1980–1996). Yhtiöjärjestyksen muutoksen yhteydessä vuonna 1980 yhtiön nimen osat yhdistettiin muotoon Karair. Se lensi myös kevytreittikokeilun välillä Oulu–Kuusamo vuosina 1972–1973 Yhdysvalloista hankitulla De Havilland DHC-6 Twin Otter OH-KOA:lla ja tämän koneen tuhouduttua maahansyöksyssä Pudasjärvellä vain seitsemän kuukauden käytön jälkeen helmikuussa 1973, DC-3:lla (OH-VKB). Reitti siirtyi lopulta Finnairin hoidettavaksi.

Finnairin hankittua vuonna 1986 kaksi Airbus A300B4-203FF -laajarunkoista suihkumatkustajakonetta (OH-LAA ja OH-LAB) päätettiin niiden operointi antaa Karairille. Karair lensi koneilla joulukuusta 1986 alkaen Etelä-Euroopan tilauslentoja aina vuoteen 1992, jolloin ne siirrettiin takaisin Finnairin laivastoon. Karairille annettiin operoitavaksi kuusi Finnairin omistamaa uutta ATR 72 -potkuriturbiinikonetta (OH-KRA..KRF) Suomen reittiliikenteeseen.

Finnair nosti ostotarjouksellaan omistusosuutensa Karairistä 95 %:iin vuonna 1992 ja lunastustarjouksellaan seuraavana vuonna 96,4 %:iin ja äänistä 97,6 %:iin.

Suomen 1990-luvun alun laman kurittaessa lentoliikennettäkin päätti emoyhtiö Finnair sulauttaa Karairin Finnairiin syyskuussa 1996. ATR:t maalattiin pian Finnairin väreihin. Samalla malminetsintään varustettu Twin Otter OH-KOG siirrettiin Malmilento-yhtiön operoitavaksi. Toteutettu liikkeenluovutus todettiin laittomaksi vuonna 2002 ja Finnair velvoitettiin lunastamaan kaikki jäljellä olevat Karairin osakkeet.

• 13. maaliskuuta 1957 yhtiön Douglas DC-3D (OH-VKC) vaurioitui lievästi, kun Pan Americanin Douglas DC-6B osui koneen sivuperäsimeen. Kone oli yhtiön käytössä vuoteen 1964 saakka.[3]
• 8. helmikuuta 1960 lento KR-100 Helsingistä Joensuuhun: yhtiön Douglas DC-53 Skytrooper (OH-VKA) sakkasi lentoonlähdössä ja vaurioitui lievästi. Kone oli yhtiön käytössä vuoteen 1969 saakka.[4]
• 19. elokuuta 1963 yhtiön Convair CV-440-98 Metropolitan (OH-VKM) vaurioitui laskeutumisessa Helsinkiin. Ukkosmyrskyssä suoritetussa laskeutumisessa kone pomppasi kolme kertaa ja lopulta sen nokkateline petti. Kone painui nokalleen, molemmat potkurit osuivat maahan ja kone raahautui kiitotiellä noin 1 300 metriä.

Kone korjattiin seuraavan vuoden tammikuuhun mennessä ja oli yhtiön käytössä vuoteen 1973 saakka.[5]

Karairin Convair Metropolitan OH-VKN epäonnisen laskeutumisen jälkeen.

• 21. elokuuta 1963 yhtiön toinenkin Convair CV-440-98 Metropolitan (OH-VKN) vaurioitui laskeutumisessa Helsinkiin. Kone pomppasi kiitotiellä kolme kertaa, ja viimeisessä maahanosumisessa nokkateline murtui ja myös vasen keskisiipi taipui ja vääntyi. Kone painui nokalleen, potkurit osuivat maahan, ja lopulta kone ajautui kiitotien vasemmalle puolelle nurmikolle.

Molempiin Convair Metropolitan –onnettomuuksiin vaikutti osaltaan se, että lennonjohtajia oli kielletty antamasta lähestyville koneille täydellisiä tietoja kentällä vallinneista sääolosuhteista. Ilmoitus annettiin ainoastaan tuulensuunnasta ja nopeudesta, ei esimerkiksi ukkoskuuroista. OH-VKN:n lentäjä menetti kriittisellä hetkellä näkymän kenttään rankkasateen ja salaman aiheuttaman sokaistumisen vuoksi.

Vakuutusyhtiö päätti lunastaa OH-VKN:n, mutta lopulta se koottiin uudelleen lentokuntoon ja otettiin käyttöön tammikuussa 1967, kun se oli “risteytetty” yhdessä Jugoslaviassa käytössä olleen vastaavan koneen kanssa. Kone oli yhtiön käytössä vuoteen 1978 saakka.[6][7]

• 7. marraskuuta 1969 yhtiön Douglas DC-3A-214 (OH-VKB) Vaurioitui nousussa tapahtuneen sakkauksen vuoksi, kun kone oli ollut lähdössä ILS-mittarilaskeutumisjärjestelmien tarkastuslennolle. Koneeseen jouduttiin vaihtamaan vasen ulkosiipi. Kone oli yhtiön käytössä vuoteen 1979 saakka.[8]
• 5. helmikuuta 1973 yhtiön De Havilland of Canada DHC-6 Twin Otter romuttui pakkolaskussa Inattijärvellä lähellä Pudasjärveä. Molemmat ohjaajat ja yksi matkustaja loukkaantui. Oikeanpuoleisen moottorin hajoamisen todettiin sittemmin johtuneen Norjassa suoritetun moottorihuollon puutteista.[9]
• 10. elokuuta 1974 yhtiön Piper PA-18A 150 Super Cub vaurioitui Juuan Hirvivaarassa lentoonlähdössä tulleen moottorihäiriön vuoksi. Kone korjattiin ja se oli yhtiön käytössä vuoteen 1978 saakka.[10]
• Syyskuussa 1974 yhtiön Aero Commander S-2R-T34 Thrush Commander vaurioitui pahoin Juuan Hirvivaarassa pakkolaskun yhteydessä. Moottorin kiertokanki oli mennyt poikki.[11]
• Karairin seinäjokelaiselle Wasawingsille vuokraama Embraer EMB 110 Bandeirante tuhoutui Ilmajoella 14.11.1988 sattuneessa maahansyöksyssä. Koneessa oli kaksi ohjaaja sekä kymmenen matkustajaa. Ohjaajat sekä kaksi matkustajaa saivat surmansa. Wasawingsin jatkuvat ilmailumääräysten rikkomukset johtivat lopulta siihen, ettei yhtiön toimilupaa uusittu.[12][13]
• 21.8.1996 Tallinnan lentokentällä Estonian Airin kuormaaja sai surmansa, kun lepuutuskierroksilla olleen ATR 72:n (OH-KRC) potkurin lapa osui hänen päähänsä.[14]

Suomen ilmailumuseossa Vantaan lentokentällä on nykyisin esillä kaksi Kar-Air Oy:n matkustajakonetta, Lockheed L-18 Lodestar OH-VKU "Kultakuokka" ja maailman vanhimpiin kuuluva DC-3 OH-VKB. Entinen Kar-Air Oy:n DC-3 OH-VKA on museoituna Münchenin lentoaseman ilmailuhistoriallisessa näyttelyssä, tosin sveitsiläisen Swissairin väreissä ja rekisteritunnuksin, joissa kone ei koskaan ole kuitenkaan lentänyt. Kar-Airin entinen OH-VKN -tunnuksinen Convair Metropolitan lentää yhä Haitissa rekisteritunnuksella HH-VAH.[15] OH-VKN:n sisarkoneesta on maalattu näköiskappale alkuperäisiin Kar-Airin väreihin Malagan lentokentän 50-vuotisjuhlia varten, sillä OH-VKN oli ensimmäinen kentälle koskaan laskeutunut siviilikone vuonna 1959. Näköiskappale sijaitsee Malagan lentokentällä ja sen omistaa Malagan ilmailumuseo.[16]