Kapteeni Jack

Kintpuash syntyi luultavasti vuonna 1837. Hänen isänsä oli modok-intiaanien päällikkö, joka taisteli Kaliforniaan 1850-luvulla tulleita uudisasukkaita vastaan. Kintpuash ei kannattanut isänsä tavoin sotaa vaan halusi rauhan valkoisten kanssa. Olot modokien seuduilla rauhoittuivat, kun Kintpuashin isä kuoli ja Kintpuashista tuli päällikkö. Kintpuash oli kiinnostunut siirtolaisten elämäntavasta ja vietti monesti aikaa läheisessä uudisasukkaiden kaupungissa Yrekassa ja tutustui siellä joihinkin alueen uudisasukkaisiin. Siirtolaiset antoivat hänelle nimen Kapteeni Jack, jolla hän tuli myöhemmin tunnetuksi.[1]

1864 modokit elivät Tulejärven eteläpuolella perinteisellä asuinseuduillaan. Uudisraivaajat tavoittelivat aluetta, sillä se oli tuliperäisyytensä vuoksi hedelmällistä. Ongelmia modokien ja uudisasukkaiden välille syntyi koska modokit varastelivat uudisasukkaiden karjaa. Modocit sijoitettiin Klamath-reservaattiin, joka oli klamath-heimon kotiseutua. 1865 Kapteeni Jack johti modocit takaisin kotiseuduilleen, mutta Yhdysvaltain armeija palautti heidät reservaattiin 1869. Modocit kuitenkin toistivat paluunsa kotiseuduilleen vuonna 1870. Yhdysvaltain armeija lähetettiin jälleen palauttamaan Kapteeni Jackin joukko takaisin reservaattiin, mutta tällä kertaa jouduttiin aseelliseen yhteenottoon intiaanien kanssa ja modok-sota alkoi.[1]

Kun modokit olivat kärsineet tappion lähellä Sand Buttea, heidän rivinsä alkoivat hajota. Pyydys-Jim antautui kannattajineen jättäen Jackille vain 37 soturia, joista heistäkin suurin osa hajaantui. Kapteeni Jack antautui 4. kesäkuuta armeijan onnistuttua piirittämään hänet ja 3 jäljelle jäänyttä soturia. Jack hirtettiin Fort Klamathissa 3. lokakuuta 1873.[1] Armeija otti hänen päänsä irti ja lähetti sen Army Medical Museumiin 25 lokakuuta. 1898 se päätyi Smithsonian-instituutille joka palautti ne Jackin sukulaisille vuonna 1984[2].

• Modoc-sota